Kipeä lapsi ja arjen touhuja.

Viime viikon keskiviikkona Ihmeelle nousi kuumetta 38,5. Kuume kesti viikonlopun yli, lisäksi tyttö on ollut yskäinen, räkäinen eikä ruoka maistunut viikkoon ollenkaan. Eilen tyttö vihdoin söi, miten voikaan äiti tulla iloiseksi kun lapsi syö. Monta päivää mentiin pelkästään piimällä ja rusinoilla. Pari yötä meni äidillä kokonaan valvoessa kipeän lapsukaisen kanssa. Kyllä iski taas ihan totaali uupumus. Päivisin tyttö ei ollut missään tyytyväinen ja kyllä rupesi äidin voimavarat olemaan taas vähissä. Itsekin olin launataina kuumeessa, mutta kun isi ei tällä hetkellä kelpaa, oli äidin silti hoidettava koko ruljanssi. 

 Noh nyt tyttö rupeaa olemaan taas oma itsensä.

    Maanantaina ei lähdetty toipilaina taaperokahvilaan, vaan Ihme sai leipoa. Tehtiin helppoja teeleipiä, jotta tyttö pystyy mahdollisimman paljon osallistumaan ja on nopseasti tehty.

Tiistaina meille saapui hiekkaa, multaa ja katetta. Pihan mylläys siis jatkuu, ahkera mies lapioi hiekkaa jo samana iltana. Ihan mahdottoman ahkera, iltayhdeksän aikaa täysi touhu päällä. Eikä ollut esimmäinen kerta kun tuo ahertaa Ihmeen mentyä nukkumaan. Usein hän lähtee remppaamaan tai pihahommiin vielä illalla.

Tiistaina me puistoiltiin Ihmeen kaverin kanssa. Tiistai meni muuten aikalailla leikkien, ulkoillen ja pyykkirumbaa pyörittäessää

Keskiviikkona päästiin nauttimaan täydestä hiekkalaatikosta. Päivä hujahti pihalla ja leikkipuistossa, sen verta ihana sää oli ettei malttanut sisällä olla.

Tänään torstaina oltiin taas puistossa tytön kaverin kanssa. Ihme oli kyllä sitä mieltä että hän leikkii vain kaverin äidin kanssa. Puistossa oli muutenkin tänään paljon lapsia, aikamoinen huiske.

Vähän kukkapennkiä sain siistittyä eilen, kun neiti sai vettä kastelukannuunsa, hetki pärjättiin ilman äidin seuraa. Muuten viikko on mennyt ihan täysin Ihmeen kanssa, ruuan laitossa, pyyki ja tiskihommissa. Tänään ajattelin koittaa ottaa hetken omaa aikaa, jos illalla pääsisin käymään lenkillä. Rupeaa taas tuo selkä kenkkuilemaan kun ei ole tehnyt mitään sen eteen.

Huomenna koitan vähän siivota, neidin sallimissa rajoissa. Ja lauantaina saadaan pikavisiitille Ihmeen isoisä, joka näkee Ihmeen nyt kolmatta kertaa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ensimmäinen arvonta!

Laitetaan ensimmäinen arvonta pystyyn.

Voittaja saa Kynsinauhavoidetta, 

Trind, extra moisturizing cuticle cream. 15ml.

Arvonta suoritetaan kaikkien kommentoijien kesken!

Kerro mitä haluaisit lukea blogistani ja olet mukana arvonnassa. Laita mukaan sähköpostiosoite.

Päättyy 3.6.2015

Kiireisen tai laiskan jalkojenhoitoa!

    Mä inhoon kuivia ja karheita jalkoja. Ne tuntuu jotenkin tosi ällöiltä. Ennen Ihmeen syntymää hoidin jalkojani säännöllisesti. Nyt aika on usein kortilla ja ei aina jaksakaan kun sitä aikaa hetki olisi.
     Toivoin joululahjaksi kosteuttavia sukkia ja sainkin. Nämä ovat olleet nyt puoli vuotta käytössä ja mielestäni oikein hyvät. Laitan nämä usein iltaisin jalkaan kun lueskelen tai kirjoitan. 20 minuuttia jalassa ja taas tuntuu paremnalta. Jalkaan laittaessa sukat tuntuu vähän "limaisilta", mutta heti kun ne saa puettua, tuntuu jalat hyvältä. Suosittelen kosteuttavia sukkia kaikille jotka haluaa helpolla hoitaa jalkojansa.

Kiitos kaikista yksityisviesteistä joita sain viime kirjoituksen jälkeen <3

Rankka vuosi, huolia ja murheita. Onnenhetkiä ja vauvavuoden pelastaja.

     Tähän tekstiin on todella vaikea valita sopivia sanoja. Rankka ja vaikea kuullostaa jotenkin niin karulta. Ja vaikka onkin ollut ei niin helppoa, olen nauttinut tytöstä, yhteisestä ajasta ja arjesta. Nykyisin arki on yleensä todella mukavaa ja sujuu hyvin, vaikka tietysti on niitä ei kivoja päiviä ja hermot menee kaikilta, mutta niinhän se kuuluukin.
     Aloitetaan ihan alusta. Raskaus meni reilusti yli, pitkän käynnistyksen jälkeen ihana tyttömme syntyi. Olin onnesta sekaisin, mutta jo seuraava päivänä synnytyksestä vastoinkäymiset alkoivat. Saimme kuulla tyttäremme sairaudesta ja siitä kuinka se olisi elinikäinen ja vaikuttaisi niin moneen asiaan. Huoli oli suuri. Alkoi labroissa ja lastenpolilla käyminen alkuun viikon, kohta kahden, välein. Nykyisin käymme 1-3kk välein. Huoli on edelleen suuri ja sairaus vaikuttaa arkeen ja kehitykseen.

    Pääsimme kotiin pienen tuhisijan kanssa, voi sitä onnen määrää. Mutta parin päivän päästä oma vointini romahti. Illalla menin nukkumaan kolmen peiton alle kivuissani, selkä ja vatsa oli niin kipeä ettei liikahtaa pystynyt. Yöllä heräsin kovaan kuumeeseen ja soitimme synnärille, olo oli todella huono. Aamulla menimme äitiyspolille ja kuumeeni oli lähempänä 40. Nukuin sielä penkeillä, onneksi Ihme nukkui myös kopassaan. Lääkäri kun kuitsui minut huoneeseensa, en meinannut päästä sinne omin jaloin. Tulehdusarvot oli huipussa ja lääkäri sanoi että minun paikka on osastolla. Itkuisena sopersin että en halua. Hän suostui siihen että käyn vähän väliä tiputuksessa sairaalassa ja pääsen kotihoitoon. Kävimme siis öisinkin tipalla. Oli aika rankkaa herätä yöllä tiettyyn aikaan, pakata vauva autoon ja käydä tipalla, kun lisäksi sai muutenkin heräillä jatkuvasti imettämään pientä. Oloni oli niin huono että en olisi selvinneet ilman isin apua ja isyyslomaa. En jaksanut nostella, pestä vauvaa tai muutakaan. Isi kiikutti pienen rinnalle ja asetteli hyvin. Jonkun ajan kuluttua päästiin tiputuksesta eroon ja piti alkaa syömään antibiootteja. Vauvan vatsa meni ihan sekaisin niistä.

   Pian alkoi todella itkuiset ajat vauvan elämässä. Hän itkeskeli päivisin paljon, itkun saimme loppumaan kun otimme vauvan syliin ja pompimme jumppapallon päällä. Päiväni meni jumppapallolla, illat vuorotellen isin kanssa. Nukkumaankin saimme tytön vain monen tunnin tissittely-jumppapallo-maratoonin jälkeen. Äiti ja isi selkä hiessä :) Vauva viihtyi vain sylissäni. Päikkäreille nukahdettiin sylissä ja nukuttiin sylissä. Liina ja reppu oli käytössä. Selkäni oli kipeä pitkään. Laihduin nopeasti ja olo oli pitkään heikko. Oikeen mihinkään ei voinut mennä, kun tyttö ei viihtynyt vaunuissa ja jumppapallo olisi pitänyt melkeenpä ottaa mukaan :) Meillä ei myöskään käynyt oikein kukaan.

     Jossain vaiheessa tyttö alkoi nukahtamaan ilman jumppapalloa, rinta riitti. Öisin kuitenkin herättiin tunnin välein suunnilleen vuoden ikään asti. Päiväunet opittiin nukkumaan vaunuissa, tosin minun piti kävellä aina kaikki päiväuni ajat jotta hän nukkui. Koitin saada pakolliset kotityöt ja ruuat tehtyä tyttö sylissä. Yhtään aikaa muuhun ei jäänyt. Iltaisin oli pakko käydä nukkumaan tytön kanssa samaan aikaan, jotta sai edes vähän nukuttua. Tytön ollessa noin reilun puolenvuoden iässä minun oli pakko päästä salille kipeää selkääni jumppaamaan, sain hoitajan järkättyä tytön päikkäriajoiksi, niin että pääsin pari kerta kuussa salille.

    Tytön olo on ollut jatkuvasti huono, kipuinen ja väsynyt sairaudesta johtuen. Myös nukahtamis vaikeudet ja heräilyt johtuvat todennäköisesti eniten sairaudesta. Tästä syystä arkemme ei ole ihan normaalia. Menemme tytön voinnin mukaan. Hän haluaa olla paljon kannettavana,  ei viihdy rattaissa, meluisat paikat rasittavat erityisesti ja vaatii meiltä vanhemmilta pitkää pinnaa. Jokainen uusi hammas on valvottanut ja vaivannut tyttöä paljon. Ja jokainen nuha myös. Tiedän että näin on monella muullakin. Jotkut tuntuu nukkuvan ja voivan hyvin vaikka nuhaa ja hampaita pukkaa.
     Olen erityisen kiitollinen että imetys sujui hyvin koko ajan. Se oli kantava voimavarani koko ensimmäisen vuoden. Imetyshetket olivat ihania, nautimme läheisyydestä molemmat. Tyttö olikin todella innokas tissittelijä ja söi öisin tunnin välein johonkin 10kk ikään asti. Päivisinkin maito maistui ja sitä tuli hyvin. Imetyksen avaulla koen saaneeni tyttöön aivan erityisen yhteyden ja ei mikään voi olla parempaa kuin tyytyväinen lapsi rinnalla. Kuten varmasti moni tietää, imetys on niin paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa. Imetystaipaleemme oli mielestäni erityisen hieno ja tulen luultavsti muistelemaan sitä koko loppu elämäni.

    Nykyisin elomme on yleensä mukavaa ja nautin todella arjesta tytön kanssa. Iltaisin voin kirjoitella ja lueskella tytön mentyä nukkumaan, väsymys ei enää paina niin paljon. Käymme harrastuksissa ja ulkoilemme. Päiviin mahtuu paljon kikatusta ja hupsuttelua. Mahtuu päiviin myös kiukkua ja toisinaan huonoa oloa. Arkeen mahtuu myös toisinaan väsymystä. Tyttö nukkuu edelleen huonosti, mutta kun heräilyjä on noin 2-4, jaksan hyvin ja se on se tyypillinen yö. Mutta kun heräillään usein, olen uupunut. Tälläkin hetkellä tyttö on kovassa kuumeessa ja viime yönä pääsin itse nukkumaan klo.5. Eikä arkemme nytkään ole varmastikaan sitä mitä monilla normi perheissä, mutta ihanaa se on juuri näin. Tyttömme on täydellinen <3
   

Reissu Tampereelle

Lauantaina hypättiin junaan ja lähdettiin Tampereelle. Matka sujui hyvin rusinoita syödessä ja maisemia katsellen.

Mentiin siskoni luo. Ihme söi ja nukkui. Leikittiin ja lähdettiin veljeni avovaimon näyttelyä katsomaan. Ihmeen kanssa taidenäyttelyssä olo oli hieman haastavaa, pikaisesti sain kuitenkin upeat työt katsottua. Neiti kun oli sitä mieltä että teoksia myös kosketaan ei vain katsella. Jäätiin sorsapuistoon leikkimään näyttelyn jälkeen. Tosi kiva leikkipuisto. Hämeenlinnan leikkipuistot on aika surkeita, Tampereella oli kivempia. Vaikkakin Tampere on minun makuuni liian iso kaupunki, mutta kyllä sieltäkin hyvät puolet löytyi. Hyvin ja helposti pääsi bussilla paikasta toiseen ja rattaitten kanssa ilmaiseksi. Hämeenlinnan bussilikenne ei toimi ollenkaan ja täällä ei pääse rattaiden kanssa ilmaiseksi.  Ihme sai juna-asemalta ilmapallon ja sen kanssa oli kiva meuhata. Tuoli oli "ihahahaa" ja kummisedän kanssa oli taas kiva riehua ja halailla.

Yö vietettiin veljeni luona. Lauantaina aamulla ulkoiltiin leikkipuistossa ja iltapäivällä käytiin jossain puistossa, jossa oli paljon kukkia, oravia ja sorsia. Neiti ei halunnut olla yhtään rattaissa, joten kantaen meni koko reissu. Huh. Ei mitenkään uutta. Noh ihanahan tuon lähellä on olla, mutta kun ei ollut mitään kantovälinettä, selän siitä puuhasta kipeäksi sai. Parasta oli sorsat ja kivien heittely veteen. Iltapäivällä mentiin junalla kotiin. Kyllä oltiin väsyneitä tyttöjä, huh. Isi oli saanut remppahommia tehtyä kun me oltiin pois jaloista.  Ihana oli päästä saunaan ja omaan sänkyyn. Ihmekin heräsi VAIN kaksi kertaa yöllä. Jee.

Sunnuntaina aamulla ulkoiltiin, isi ajeli nurmikon ja tytöt tutkittiin kiviä. Päikkäreitten jälkeen lähdettiin tuttava perheen vauvan ristiäisiin.

Illalla isi meni kauppaan ja me lähdettiin pyöräilemään. Ihmeellä oli omanlainen näkemys pyöräily kypärästä. Illalla repäistiin ja syötiin maissinaksuja. Oltiinpa hurjia.

Siivoaminen lapsiperheessä

    Kello on taas 12 päivällä ja makaan sängyllä tyttäreni kanssa. Laulumme unilauluja ja silittelen tytön otsaa, ihana pehmeitä hiuskiehkuroita ja lämmintä pientä selkää. Pian tyttäreni kömpii ainakin osittain päälleni pötköttelemään, posket pitää ainakin olla vastakkain. Siihen hän rauhoittuu paikoilleen, kuuntelen hänen suloista tuhinaansa ja tutin imeskelyä. Hänen pieni kehonsa on aivan minussa kiinni, tässä hetkessä, juuri näin on ihana olla.

     Oven takana odottaa tiskit, pyykit, lelut levällään, imuroinnit ym. Mutta mikä kummallisinta, minulla ei ole kiire. Ei ole kiire mihinkään. Ei kiire kirjoittamaan, ei kiire tietokoneelle tai telkkarille. Ehdin siivota myöhemminkin tai sitten en. Ei sillä väliä. Olen vain tässä hetkessä, rakkaan pienen ihmisen kanssa lähekkäin. Toinen on nukkunut jo tovin, osittain päälläni pötkötellen, minä nautiskellen tästä yhteisestä läheisyydestä, kunnes siirrän hänet nukkumaan omaan sänkyynsä.

    Lapsen nukuttaminen unille on ihan parasta. Ja viime aikoina olen osannut ottaa tästä ihanuudesta kaiken irti ja mieleni on ollut erityisen rauhallinen ja tyyni. Mistä kaikesta jäisinkään paitsi jos tyttö olisi pitänyt viedä jo hoitoon. Olen todella kiittollinen tästä tilanteesta ja kiitollinen tästä ihanasta lapsesta. Ja kun tämä kirjoitus on lähes pelkkää ihanuutta, voisin jonain päivänä kirjoittaa uhmasta, joka meille rantautui parisen viikkoa sitten.

    Siivoamisesta lapsiperheessä on keskusteltu lähiaikoina paljon monessa blogissa, facebookissa ym., joten minäkin ajattelin omat mietteeni asiasta kirjoittaa.

    Olen ollut aina aika tarkka ja siivoaminen on ihan kivaa. Minut on opetettu siihen että pitää olla siistiä ja periaatteella, ensin työ sitten huvi, on siivottu ennen kuin saa rentoilla. Lapsen saannin jälkeen kaikki muuttui. Vauvamme oli itkuinen ja aikaa siivoamiseen ei ollut. Välillä mummi kävi auttamassa siivoamisessa ja välillä koitin siivota vauva liinassa. Vauva ei kuitenkaan aina oikeen viihtynyt, piti kävellä tai pomppia. Koitin aina kuitenkin pitää perussiisteyden yllä. Siivoilut ja ruuanlaitot on minun vastuulla, mieheni tekee pitkää päivää töissä ja kotona remppaa, joten homma toimii hyvin näin.
    Lapset ovat myös todella erilaisia tämänkin suhteen. Meidän tyttö ei koskaan ole tyytynyt siihen että katselisi jotain äidin touhuja. Toiset taas voi touhuta pitkiä aikoja ja lapsi tuijottelee sitterissä. Toisaalta hyvä ettei Ihme ole näin viihtynyt, on osannut vaatia huomiota. Näin jälkikäteen tämä tuntuu hyvältä näin, jälkikäteen sitä saattaisi harmitella jos koko vauvavuosi olisi mennyt sitterissä pällistellyt. Toki on ollut hetkiä kun on miettinyt, voisiko tuo hetken viihtyä yksin niin saisin jotain tehtyä. Ja toisinaan mielesdä oli tuhat asiaa mitä pitäisi tehdä. Mutta mikä muu olisikaan tärkeämpää kuin oman vauvan hoitaminen, ja jos vauvan tyytyväisen olon saavuttamiseksi vaaditaan hytkyttelyä jumppapallon päällä lähes koko päivän, niin sitten hytkytellään. Tämä aika on kuitenkin niin lyhyt, että olen soputunut tähän täysin. Ja nykyisin Ihme leikkii ihan yksinään välillä, joten eteenpäin mennennään tässäkin asiassa.

    Nyt lapsemme on 1,5vuotias ja siivoilut on edelleen aika minimissä. Suurin syy on yksinkertaisesti se etten tahdo käyttää aikaani siivoamiseen, vaan ihanan tytön kanssa olemiseen. Haluan olla läsnä ja leikkiä yhdessä. Olla lähekkäin. Ja niin haluaa tyttökin. Silloin kun pikaisesti siivoan, hän usein pyytää minua leikkeihin, lukemaan tai muuta.
     Toki on hyvä oppia yksin leikkimään ja siihen ettei äiti aina tule kun pyytää. Ei äiti tulekaan, liian usein joutuuu sanomaan: odota, äiti tulee kohta. Ihan perusasiat vie arjesta niin paljon aikaa. Koitan siistiä jäljet heti, esim.pyyhkiä pöydät ja laittaa tavarat paikoilleen, ettei totaali kaaosta pääsisi syntymään. Mutta en todellakaan tahdo siivota yhtään ylimääräistä! Tahdon olla pienen Ihmeeni kanssa! Kohta tuo on iso ja ei halua äidin seuraa, sitten minulla on aikaa kiillottaa kotia. Musta on vähän kummallista jos äiti jatkuvasti vain siivoilee tai tekee ihan mitä tahansa muuta, joka verottaa paljon yhteistä aikaa. Kohtuus tietysti kaikessa, on minunkin tehtävä ruuat, pestävä pyykit ym. Mutta valitettavasti on olemassa koteja joissa päivät pitkät äiti ompelee verhoja, leipoo kakkuja ja kiillottaa vessanlaattoja, kun pieni ihminen kaipaisi äitiä lukemaan kirjaa. Nauttikaa yhteisestä ajasta!

Sadepäivien touhuja

Tällä viikolla on ollut sateista, ainakin täällä Hämeenlinnassa. Ollaan silti ulkoiltu joka päivä, ja puuhailtu sisällä kaikenlaista.

Maanantaina oltiin taaperokahvilassa.

Tiistaina Ihmeellä oli 1,5vuotis lääkäri neuvola. Kaikki hyvin ja reipas tyttö. 

Neuvolaan mentiin rattailla ja oltiin kyllä aika märkiä kun kotiin päästiin. Otettiin koekäyttöön uudet kylpylelut. Ei kylpyyn viitsitty lähteä keskellä päivää, niin päädyttiin kylppärin lattialle leikkimään vedellä. Tämä leikki jatkui vielä seuraavanakin päivänä, niin hauskaa se oli.

Piirtäminen ja maalaaminen on neidin mieleen tällä hetkellä.

Tänään keskiviikkona lähdettiin aamupalan jälkeen kirjastoon pyörällä.

Mukaan lähti myös Mari nukke. Äidillä oli tällä kertaa vähän liikaa päällä, tai sitten on kunto rapistunut, kun olin ihan hiestä märkä kun päästiin kirjastoon. Sielä oli tänään paljon lapsia ja meteliä. Vähän ehkä liikaa Ihmeelle. Iltapäivällä olisi tarkoitus repiä turhaa kasvillisuutta marjapensaitten ympäriltä. Ne kun on joka vuosi villiintyneet ja marjojen poiminta sitten hankalaa. Jospa tänä vuonna saisimme pidettyä ne siisteinä.

Taaperon lempilelut

Nyt esittelyssä meidän 1,5vuotiaan tytön lempparilelut.

Fisher price bussi ja ukkelit. Ostettu kirpparilta.
Tällä leikitään päivittäin, välillä Bussi on ääriään myöten täynnä ja osa roikkuu ikkunoista. Bussilla mennään leikeissä yleensä leikkipuistoon tai kauppaan. (Oikealla bussilla Ihme on mennyt pari kertaa sairaalaan ja muskariin, kun äiti ei ollut pyöräily kunnossa) Ja bussissa matkustaa moni muukin kuin sinne oikeasti kuuluva hahmo, muumit, puput ym.

Pallomeri pallot, ostettu kirppikseltä. Näilläkin leikitään päivittäin. Heitellään, lajitellaan, istutaan seassa.

Äidin vanhat nuket. Näille vaihdetaan vaippaa, syötetään ym.

                         

Äiti ja isi kävi kahdestaan kerran Kaupassa ja mukaan lähti tämmöinen kulkupeli.
Tällä huristellaan joka päivä ja kyytiin pääsee usein myös pupu, hauva tai nukke.

Lorupussi. Tämän olen ostanut joskus työkäyttöön.

Nämä on tosi monipiolisesti ihmeen leikeissä mukana. Lajitellaan, katsotaan kuvia, luetaan loruja, leikitään, kanniskellaan mukana, näytetään kortteja nukeille.