Jouluhössötys on parhaimillaan tai pahimmillaan, miten sen kukin ottaa. Myönnän, itse olen jouluhössöttäjä, ainakin vähän. Tykkään joulusta, yhteisestä ajasta, koristeista, ruuasta, tunnelmasta, lahjoista ja joulumusiikista.
Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. En toivo kuin yhtä asiaa, että saadaan olla yhdessä koko perhe, ja että kaikilla on hyvä olla. Tietysti toivon että saan olla rakkaiden kanssa mahdollisimman pitkään, että saan laskea tytön kanssa paljon pulkkamäessä, että saan viedä hänet ensi kesänä uimaan, voi kumpa saisin vain elää ja olla terve.
Toki siivoan, ostan lahjat ym. Mutta lupaan että tämän joulun teema on rentous. Me nautitaan yhdessä olosta, leikitään paljon ja ollaan vaan. Miten niin moni ja niin usein unohtaa sen mikä on tärkeintä. Kaikki pinnallisuus vähän nyt ärsyttää, ihmiset jotka valittaa turhanpäiväisistä asioista. Alkuun meinasin väkertää jonkun aikuisten mielestä hienon kalenterin tytölle, siis jotain harmoonisen värisiä kuoria tai jotain. Mutta apua, sehän on lapselle. Kyllä lapset varmasti tykkää myös näistä sisustukseen sopivista kalentereista, ei sillä, mutta nyt mentiin ihan siitä mikä miellyttää lasta. Neiti on tykännyt kalenteristaan. Sisältä on paljastunut mm. Nuuskamuikkunen ja Poliisimestari.
Täällä on on vähän sekalaiset ajatukset. Voi olla että aloitan pian työt ja se näköjään sotkee mun pään ihan kokonaan. Jännää aikaa, katsotaan miten käy. Itse olen erittäin kova jännittämään, ja kaikki muutokset on aika vaikeita siksi. Se mikä on kuitenkin outoa, että sopeudun nopeasti ja hyvin kuitenkin muuttuviin tilanteisiin. Ja kun asiaan liittyy suuri innostus, niin olo on vähän kummallinen. Noh asia luultavasti selkiintyy lähi viikkoina joten lisää siitä sitten..
Käyn kerran viikossa pappajumpassa, siis kansalaisopiston kuntojumpassa. Sielä lähes kaikki on yli 50 vuotiaita ja minä jumppaan aina herttaisen papan vieressä. Hän on varmaan yli 70 vuotta ja niin muutkn miehen sielä. Uskomattomia, ei kaikki papat ole tuossa kunnossa. Ihailtavaa on myös pappojen asenne. He tervehtivät aina hymy huulilla ja juttelevat kaikenlaista. Voin kumpa itsekin olisin tuollainen vanhana, iloinen, leppoisa ja ystävällinen. Nämä papat vetää aina jumpan ihan täysillä ja on mun silmissä ihan superpappoja. On muuten tosi kiva mennä jumppaan kun vastassa on iloiset kasvot. Muistakaahan hymyillä. Minäkin koitan.
Niin ja miksi papat on yleensä paremmalla tuulella kuin mummot? Mummot valitta ja ilmeet on nyrpeitä, papat nauraa kun eivät taivu ja vetävät täysillä vaikka muut nostaa vasenta jalkaa ja papat oikeeta kättä.
Täällä on on vähän sekalaiset ajatukset. Voi olla että aloitan pian työt ja se näköjään sotkee mun pään ihan kokonaan. Jännää aikaa, katsotaan miten käy. Itse olen erittäin kova jännittämään, ja kaikki muutokset on aika vaikeita siksi. Se mikä on kuitenkin outoa, että sopeudun nopeasti ja hyvin kuitenkin muuttuviin tilanteisiin. Ja kun asiaan liittyy suuri innostus, niin olo on vähän kummallinen. Noh asia luultavasti selkiintyy lähi viikkoina joten lisää siitä sitten..
Käyn kerran viikossa pappajumpassa, siis kansalaisopiston kuntojumpassa. Sielä lähes kaikki on yli 50 vuotiaita ja minä jumppaan aina herttaisen papan vieressä. Hän on varmaan yli 70 vuotta ja niin muutkn miehen sielä. Uskomattomia, ei kaikki papat ole tuossa kunnossa. Ihailtavaa on myös pappojen asenne. He tervehtivät aina hymy huulilla ja juttelevat kaikenlaista. Voin kumpa itsekin olisin tuollainen vanhana, iloinen, leppoisa ja ystävällinen. Nämä papat vetää aina jumpan ihan täysillä ja on mun silmissä ihan superpappoja. On muuten tosi kiva mennä jumppaan kun vastassa on iloiset kasvot. Muistakaahan hymyillä. Minäkin koitan.
Niin ja miksi papat on yleensä paremmalla tuulella kuin mummot? Mummot valitta ja ilmeet on nyrpeitä, papat nauraa kun eivät taivu ja vetävät täysillä vaikka muut nostaa vasenta jalkaa ja papat oikeeta kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti