maanantai 14. syyskuuta 2015

Keuhkoveritulppa

Tämä äiti makaa sairaalassa.
Eilen aamulla mulle tuli yllättäen heikko olo, hengästytti ja tuntui että taju lähtee. Rintaa ja keuhkoja painoi. Lähdettiin isimiehen kanssa ensiapuun. Mummi pääsi meille kymmenessä minuutissa. Oloni oli ihan kamala. Automatka sairaalaan ei ollut pitkä, mutta ehdin ajatella monta kertaa että nyt tapahtuu jotain todella pahaa. Meinasin sanoa miehelle jo että soita 112.

Sairaalaan päästessä meinasin pökertyä ovelle. Mies ilmoitti minut ja pian istuin pyörätuolissa. Pian alkoi kova tärinä ja olo helpottamaan. Olin hetken tarkkailussa, mutta pian minut laitettiin kotiin. Loppupäivä meni levossa.

Tänään minulla oli lääkäri aika muuhun asiaan. Sielä lääkäri kysyi vointiani ja kun kerroin sunnuntaista  hän lähetti minut heti keuhkokuvaan rötgeniin. Itse mietin vain tyttöäni, äkkiä nyt että pääsen pian oman pienen rakkaan luo. Kohta on päiväuniaika, tyttö ei osaa nukahtaa ilman minua. Eikä tuo sitten nukkunutkaan päiväunia.

Pian lääkäri ja hoitaja saapui. Et kävele enää senttiäkään. Sinulla on keuhkoveritulppa. Mietin vain koska pääsen kotiin ja mitä tehdään? Mä tahdon tytön luo. Tyttö ei koskaan ole ollut erossa musta yli 2h, kohta ollaan oltu erossa 4h. Lääkäri sanoo että olet täällä yön tai kaksi, ainakin. Silloin mä alan itkemään,  mä en kestä, mun tyttö tarvii mut. Tyttö on nukahtanut aina vain mun syliin. Meidän tyttö on muutenkin niin äidin tyttö kun voi olla.

Sitten mut viedään ensiapuun makuuasennossa. Ennen kuin ehdin huomata mahaan isketään ensimmäinen liuotus. Lääkärikin tulee heti, piuhat kiinni ja kaikenmaailman kysymyksiin pitäisi osata vastata.  Tärisen pelosta. Voikun mies olisi täällä. Hoitaja onneksi saa olon vähän rentoutumaan. Ja pian lääkäriltäkin irtoo vitsejä. Ja minäkin lopetan tärinän. Kuolenko mä? 

Nyt olen osastolla, huomenna tutkitaan lisää. Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa yhteisistä hetkistä. 

9 kommenttia:

  1. Voi kamala! kovasti tsemppejä ja haleja sinne! Lapsesta on kamala olla erossa, mutta nyt se on sinun tapauksessasi välttämätöntä. Toivu siiis rauhassa.. <3 Tsemppiä sinne paranemiseen! <3

    VastaaPoista
  2. Hui, tsemppiä kovasti! Nyt on tärkeintä saada sut kuntoon, tyttö pärjää kyllä ihan varmasti. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Selina ja Elina! <3
    Isi soitti, tyttö oli nukahtanut tiukasti kiinni isin kainaloon äidin yöpaita nenässä kiinni.

    VastaaPoista
  4. Hui, onneksi saat nyt hyvää hoitoa. Paljon tsemppiä sinne. <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Kyllä meidän perhettä taas koetellaan..

    VastaaPoista
  6. Paranemisia kovasti! Kyllä varmasti säikäyttää!

    Mutta lapsen on ihan hyvä oppia olemaan isän ja vaikka sen mummokin kanssa. Kyllä ne pärjää, ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Isillä ja tytöllä oli mennyt erittäin hyvin.

      Poista
  7. Voi kauhistus! Kyllä nämä tämmöset aina säikäyttää :/ Mutta toivottavasti toivut pian ja pääset takaisin kotiin <3 Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen päässyt kotiin ja toipuminen on toivottavasti alkanut.

      Poista