perjantai 9. lokakuuta 2015

Äidit kännykät kädessä hiekkalaatikolla!

Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö,  some varastaa vanhempien huomion.

http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varastaa_vanhempien_ajan/8356936

Jes! Jes! Hihkuin kun näin tuon otsikon. Olen monesti miettinyt asiaa ja olin erittäin tyytyväinen kun asia tuotiin julki. Toivon että mahdollisimman moni on lukenut kyseisen jutun ja erityisesti ne "somen suurkuluttajat". Mun mielestä juttu oli täyttä asiaa ja olen samaa mieltä. Yritin olla kirjoittamatta asiasta, mutta en pystynyt. Sain jo aikaan aikamoisen hulapaloon kun avasin aiemmin asiasta suuni. Mutta, älkää ottako itseenne. Pohtikaa ja miettikää mielummin. Moni kuitenkin onneksi osaa tämä asian hyvin eikä tämä ole ongelma. Ja kertokaa toki omat mielipiteet. Mua on useamman kerran harmittanut lasten puolesta, silloin kun vanhempi lukee facebookkia ja lapsi hokee vieressä tuu kattoo mato, tuu kattoo, tuu, tuu nyt. En vaan voi sille mitään että mulle tulee paha mieli näistä jutuista. Musta tuntuu niin pahalta jos kerta toisensa jäljeen lapsi jää ilman huomiota. Silloin kun lapsi sitä tarvitsisi.  Silloin kun aikuisella ei ole oikeasti mitään tärkeää meneillään. Silloin kun aikuinen ei voi edes hetkeksi laskea puhelintaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa "joo mennään yhdessä katsomaan matoa". Tai sanoa edes odota hetki. Kovinkaan moni asia ei voi olla tärkeämpi kuin oma pieni.

Koskaan ei voi tietää koko totuutta. Silti mun silmään pistää yksin hiekkalaatikolla nököttävä pikkupoika ja vähän matkan päässä istuva äiti puhelin kädessä. Ja kun tilanne on ollut sama jo reilun puoli tuntia, ja viime viikolla ja kuukausi sitten. Molemmat hiljaa.

Mä tiedän tapauksia joissa vanhemmat on koneella paljon. Koneella kun lapsi on hereillä, kun pieni lapsi pyytää ja tarvitsee huomiota. Mä tiedän myös ettei osa ymmärrä asiaa, osa ei osaa. Joku ei jaksa, toista ei kiinnosta. Joku ei edes huomaa koko asiaa. Tiedän myös että joku siivoaa koko päivän ja pieni lapsi touhuaa yksin koko päivän. Tiedän myös että joku ei puhu lapselleen oikeastaan mitään koko päivänä, kun eihän se lapsi osaa edes puhua. Näen bussissa ja lääkärin odotustilassa vanhempia ja lapsia jotka ei puhu sanaakaan toisilleen. 

Joo ja mä tiedän, kaikki on erilaisia. Ei kokoajan tarvitse puhua. Pointtini on siinä, että lapsi tarvitsee läsnäolevan aikuisen. Ihmisen joka kuuntelee, puhuu ja on kiinnistunut. Kiinnostunut siitä madosta jota lapsi haluaa esitellä. Ja enkä todellakaan tarkoita että koko ajan pitää puhua tai kokoajan leikkiä yhdessä. Jokainen varmasti ymmärtää. Eikä kokoajan tarvitse olla läsnä, aikuisen täytyy osata huomata tilanteet jolloin voi olla omissa ajatuksissaan ja puuhissaan. Lapsen ikä myös mielestäni vaikuttaa paljon, isompien kanssa on varmasti jo ihan eri tilanteet, lutta pienien kanssa musta puhuminen ja läsnä olo on tosi tärkeää. Isommat myös varmasti touhuu paljon omiaan, jolloin vanhemmat luonnollisestikin touhuaa omiaan. Kyllähän ihan pienetkin touhuu omiaan, jos huomaa että ei huomiota saa vaikka kuinka yrittäisi.

Mä en ole täydellinen,  ja moni asia on rempallaan, mutta tästä mä olen ylpeä. Tämä multa sujuu. Käytän nettiä pääsääntöisesti vain kun tyttö nukkuu. Telkkari meillä on auki vain pikkukakkosen aikaan lapsen ollessa hereillä. Olen aina leikkinyt ja lukenut paljon tytön kanssa. Ja höpöttänytkin, vaikka eihän tuo tietenkään vauvana vastannut. Mä olen viime aikoina ollut erityisen ylpeä meistä, kun bussissa kaikki istuu hiljaa, myös vieressä äiti ja poika, mun puhelias tyttöni höpöttää koko matkan ja niin minäkin. Mä en ole kovinkaan puhelias tai rohkea, enemmänkin tosi ujo, mutta tuo tyttö saa mut puhumaan ihan missä vaan. Ja erityisen ylpeä olen ollut kun meiltä on tultu nyt monesti kysymään että minkä ikäinen tyttö on, kun hän puhuu noin hirveän paljon. Hän on kohta kaksi, mutta osaa puhua paljon! 



2 kommenttia:

  1. Hyvä että tää aihe on nostettu pinnalle! :) Tosi ajankohtainen ja varmasti monen olisi hyvä miettiä omaa somen käyttöä lasten läsnäollessa.

    VastaaPoista