torstai 12. marraskuuta 2015

Mitä jokaisen tulisi tietää veritulpasta!

Tässäpä kaikille tärkeää tietoa  veritulpasta. Näistä ei puhuta, vaikka jokaisen tulisi tietää ainakin muutama asia. 

Ihan ensiksi, veritulppa voi tulla kenelle tahansa. Myös sille joka on hoikka, harrastaa liikuntaa, syö terveellisesti, ei tupakoi, ei käytä alkoholia, ei ole ollut juuri leikkauksessa, ei ole ollut lentomatkalla. Kuten ehkä arvaat, edellä olevat kaikki täsmäs muhun ja silti tulppa tuli. Eli veritulppa voi tulla vaikka riskejä ei olisi. Lohdutonta. Ainakin mun mielestä,  musta olisi helpompaa jos esim.  voisi lopettaa tupakoinnin ja vähentää riskiä. Mutta kun ei voi tehdä mitään..

Vai voiko..
No tämä oli minullekin yllätys, veritulppa voi tulla nestehukasta. On kai aika yleinen urheilijoilla tai vanhuksilla, juuri tästä syystä. Se voi tulla mahataudin jälkeen nestehukasta. Joten muistakaa juoda. Sanomattakin on jo selvää, että elintavat kannattaa laittaa kuntoon. Voit myös tietämättäsi kantaa geeniä, joka lisää verenhyytymistä. Joten ihan arpapeliähän tämä on.

Mutta sitten niihin tuntemuksiin ja oireisiin.
Itselläni ei ollut missään vaiheessa pohjekipua,  vaikka yleensä tulppa lähtee sieltä ja kun se lähtee liikkeelle, on tila hengenvaarallinen. Ei ole tietoa mistä tulppani on lähtöisin,  joten älä luota siihen että ensin tulisi pohjekipua ja sitten vasta jotain vakavaa. Sitä jotain vakavaa voi tulla ihan yllättäen. Minulle tuli eräänä sunnuntai aamuna voimaton olo,  en jaksanut seistä, rintaa pisti ja hengittäminen oli vaikeaa.  Oloni oli ehkä jo lauantai illasta lähtien voipunut, mutta sunnuntai aamuna olo tuli yllättäen ja rajuna. Todella nopeasti tuntui etten pysy tajuissani, en saa happea,  menetän yhteyden kaikkeen, sattuu paljon, ehkä oksettikin. Ei oikein pysty puhumaan, ei liikkumaan. Mutta, toisille oireet ei tule näin voimakkaina, jotkut vain hengästyy tavallista herkemmin.

Mutta kun päästiin ensiapuun, olo helpotti yllättäen. Alkoi kamala tärinä. Parin tunnin tarkkailun jälkeen minut lähetettiin kotiin. Loppupäivä meni levossa. Yö oli aika kamala, rintaa pisti koko yön, ajattelin kuitenkin että se on vain närästystä tai jotain. Illalla myös vasemmasta kädestä hävisi välillä tunto. En jaksanut kävellä kuin huoneesta toiseen ja olin jo hengästynyt ja väsynyt.

Seuraavana päivänä menin muusta syystä lääkäriin, sielä kerroin tapahtuneesta. Hän laittoi minut heti varjoaine kuvauksiin ja tuomio oli keuhkoembolia eli keuhkoveritulppa.  Hoidosta en kirjoittele nyt enempää, mutta siitä miltä sitten tuntui fyysisesti ja miltä tuntui viikon ja parin päästä. Eli miten toivuin. Ensimmäiset pari päivää olivat kamalimmat. Ensimmäisenä iltana nousi kuume, hengittäminen oli vaikeaa ja keuhkoihin ja rintaan pisti. Päätä särki ja olo oli sekava. Ensimmäisinä päivinä puhe oli myös sekavaa, tuntui oikeasti siltä ettei osaa puhua ja vaikka yritti suusta tuli mitä sattuu. Ensimmäisenä päivänä en saanut liikkua. Seuraavana päivänä kävelin muutaman askeleen, mutta vaikeaa se oli. Pikkuhiljaa jaksoin enemmän. Kun pääsin kotiin, jaksoin olla vain hetken hereillä ja kävellä vaan huoneesta toiseen, ilmeisesti kotiin paluu oli rankaa. Kolme viikkoa olin sairaslomalla ja silloin piti ottaa kevyesti. Koko sen ajan olin väsynyt, enkä vain jaksanut. Kolmen viikon jälkeen rinta ja keuhkokipu hävisi ja aloin jaksamaan taas normaalisti. Nyt kaksi kuukautta keuhkoveritulpan jälkeen juoksin ekaa kertaa lenkin tänä iltana ja se tuntui hyvältä ja kevyeltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti