keskiviikko 12. elokuuta 2015

Parasta lapsellesi?

Miksi ihmiset tekee lapsia jos eivät viitsi hoitaa niitä? Mä en voi edelleenkään käsittää miksi ihmiset vie pieniä vauvoja hoitoon, miksi vanhemmat lähtevät reissuun kun lapset on pieniä ilman lapsia, miksi lapset laitetaan hoitoon kun ollaan itse kotona tai olisi mahdollista hoitaa lapset kotona?

Mä en ymmärrä. Eikä mun tarviikaan.
Mun mielestä lapsen ja erityisesti vauvan paikka on äidin lähellä. Vauva tarvitsee äitiä, äidin läheisyyttä ja hoivaa. Äiti on tutuin ja äidin syke rauhoittava. Äidin ääni, liike ja tuoksu on vauvalle kaikki kaikessa. Jo imetys sitoo äidin ja vauvan yhteen. Ja niin on tarkoitettu eikä turhaan. Ja joo ymmärrän että äiti harrastaa liikuntaa vauvan ehdoilla. Esim. kun pieni nukkuu tai joskus jopa kun pieni valvoo. Mutta se mitä en ymmärrä, on kun mammat on joka päivä salilla, joka päivä ostoskeskuksissa ym. Kun ei vaan jaksa eikä huvita olla oman lapsen kanssa. Ja joo ymmärrän että jokainen tarvii pieniä hengähdyshetkiä, mutta voisiko niitä mitenkään ottaa lapsen ehdoilla. Ja pikkuvauva aikana hengähdyshetkeksi riittää musta esim. suihkussa käyminen yksin. Liikuntaa voi harrastaa lapsen kanssa. 

Miksi pitäisi antaa pullosta maitoa? Vauvan ei tarvitse juoda pullosta jos maitoa tulee. Ja usein sitä tulisi jos äidit vain ymmärtäisi imettää ja imettää ja lisää vaan imettää. Vauvan luontaisin tapa syödä on äidin rinnasta. Miksi yritetään vieroittaa rinnasta? Äidit tahtoo mennä ja tulla. Jos teet lapsen niin sitoudu siihen. Vauvat ei tahdo olla erossa äidistä.  Ja sillekin on tarkoituksensa. Imetys on läheisyyttä parhaimmillaan. Imetys on ehkäpä hienoin asia mitä olen saanut aikaisesksi. Helppoa, ihanaa ja tärkeää, jonka vaikutus ylettyy pitkälle.  Toki kaikki ei pysty ja sillä selvä. En vain ymmärrä sitä ettei haluta, jakseta ym.. Ja joo ymmärrän josmon pakko mennä tai olla erossa, se on asia erikseen. Ja kun kyseessä on isompi kuin vastasyntynyt. 

Miksi vauvan pitää nukkua yksin? Vauvan paikka on edelleen äidin lähellä. Perhepeti on hyväksi lapselle. Ja meillä ainakin siitä nautti kaikki ja nauttii edelleen välillä. Tyttö päättää itse milloin haluaa viereen nukkumaan ja saa aina tulla kun haluaa. Miksi vauvan pitäisi nukkua yksin kun ei aikuisetkaan nuku? Ja edelleen läheisyys on erittäin tärkeää. Musta on myös ihanaa kun tyttö nukahtaa ihan kylkeen kiinni. Perhepeti tukee lapsen kehitystä, luo turvaa ja onhan se tietysti luonnollista.

Ymmärrän että jotkut kaipaa työelämään ja kaikkea muutakin. Mutta en ymmärrä ihan sitä kiirettä sinne, eikö se voisi odottaa vuoden tai pari. Aika menee hurjaa vauhtia ja pian lapsi ei kaipaa vanhempiaan. Jos lapsi tehdään miksi niiden kanssa ei olla. Miksi viedään vieraalle hoitoon, kun usein paras paikka olisi koti. 

Mä olen äiti ja mä haluan! 
 Mä haluan hoitaa lapseni ja haluan olla hänen kanssaan. 
Vauva aika ja muutenkin lapsuus menee niin nopeasti, että mammat ehtii kyllä myöhemminkin puuhata omia juttujaan. 

Ja vaikka mä en ymmärrä,  se ei tarkoita sitä etten mä suvaitse. Et säkään aina ymmärrä mua, eikä sun tarviikaan. Silti voidaan istua vierekkäin hiekkalaatikon reunalla! Mä oon tälläinen ja sä sellainen. Me voidaan jutella ja olla ystäviä. Sä teet niinkuin susta tuntuu parhaimmalta ja niinkuin pystyt. Eikä se mua haittaa. Toisaalta se on erittäin mielenkiintoista kuulla erilaisia tapoja ja juttuja. Ja parasta on nähdä onnelllisia lapsia!

Mä olen niin ylpeä ja tyytyväinen että olen luottanut vaistooni. Mä olen tehnyt just niinkuin on parhaimmalta tuntunut, parhaimmalta mun tytölle. Ja jo nyt näe tuloksia, näen tyytyväisen ja onnellisen lapsen.  Nukuttanut rinnalle, perhepetiin, kantanut paaaaljon, sylitellyt, imettänyt pitkään, leikkinyt, ottanut vastaan monta kiukkukohtausta, istunut päivästä toiseen olkkarin lattialla leikkimässä sitä samaa leikkiä, ollut kotona lähes koko ajan tytön saatavilla, halannut,  kikattanut, siivonnut ties monennetta kertaa lattialta hedelmät, muovailuvahat, kynät. Ja siivoan vielä monesti! <3 

Nautin ajasta mun aarteen kanssa! 

"Tykkään susta niin että halkeen..."


Ps. Mutta älkää kuvitelko että mun elämä olisi ruusuilla tanssimista. Mä vaan nautin tästä mitä mulla on! Tavallisesta ihanasta arjesta! Ja ei kaikki päivät ole täälläkään ihania, mut onneksi jokaisessa päivässä on edes hyviä hetkiä. 


2 kommenttia: