torstai 31. joulukuuta 2015

Se oli ihanaa aikaa!

Tässä kuvia meidän vuodesta 2015. Kuvat ovat aikajärjestyksessä, alkaen tammikuusta ja päättyvät tietysti joulukuuhun. Meillä oli ihanaa, paljon naurua, läheisyyttä ja hupsuttelua. Vuosi oli todella ihana. Sain viettää sen rakkaan tyttäreni kanssa, kasvu ja kehitys on ollut huimaa.  Hänestä on kasvanut varsinainen höpsöttelijä. Me ollaan nautittu kiireettömistä aamuista, päikkärinukutuksista, yhteisistä harrastuksista ja pitkistä ulkoilusta ja retkistä. Me viihdyttiin erittäin hyvin kaksin. Vuoteen mahtui paljon ikäviäkin asioita, mm keuhkoemboliani. Kaikesta selvittiin yhdessä, uudet suunnitelmat odottaa. 



































Viimeinen kuva kertoo eniten koko vuoden tunnelmasta, äiti suihkua vaille, mutta molemmat mahdottoman onnellisia!



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kipeä, rento joulu.


Meidän aatto aamu alkoi riisipuurolla, jota söi kyllä vain isimies. Tintti (tyttömme) oli kovassa kuumeessa, joten mikään ei maistunut ja minä inhoan puuroja. Katseltiin lastenohjelmia, koristeltiin kuusi ja saunottiin. Tyttö nukkui päiväunet ja minä laittelin ruokajuttuja valmiiksi. Tosin teimme itse ruokia vähän, mummi tahtoo tehdä ruokia ja tuoda niitä meille.  Päikkäreitten jälkeen odoteltiin mummia ja siskoani meille, heti kun he saapuivat söimme jouluruuat. Itse en ole oikein koskaan välittänyt jouluruuista, mutta tänä vuonna kinkku maistui erityisen hyvin. Tintti ei syönyt koko päivänä muuta kuin muutaman piparin, onneksi piimä, vesi ja mehu upposi.



Ruuan jälkeen vietiin tytön kanssa terassille joulupukille piparia. Hetken päästä ovikello soi ja joulupukki oli jättänyt oven taakse ison lahjakasan. Kyllä oli pikkuneiti ihmeissään.




Tyttö oli tietysti innokas kun paketteja oli paljon, kaikkia hän ei jaksanut avata, ei edes vanhempien avustuksella. Loput avattiin joulupäivänä, kun neiti oli saanut levättyä. Äiti ja isikin sai muutaman mieleisen ja tarpeellisen lahjan. Tyttö sai mm. kirjan, palapejejä, dubloja ja junarataan lisää osia.


Itse olen aina ollut joulu ihminen. Tänä vuonna mentiin erittäin rennolla asenteella ja hyvä niin. Pääasia mulle on aina, ettei joulu mene autossa ja se on mukavaa yhdessäoloa. Lahjat hankittiin ajoissa ja kotia siivottiin pikkuhiljaa. Aatto oli mukava, vaikka tyttö olikin huonossa kunnossa. Itse en jaksanut panostaa vaatteisiini enkä hiuksiin/lärviin, joten tukkakin ihan saunan jäljiltä. Tytölle halusin mukavat vaatteet, että saa rauhassa sairastaa. 


Joulupäivänä oltiin kotona kolmistaan, se oli tosi kiva päivä. Katseltiin lastenohjelmia, leikittiin, lueskeltiin ja väritettiin. Tämä päivä oli kyllä kaikista paras, tyttö oli aika pirteä, vaikkakin edelleen kuumeessa ja kellään ei ollut kiire mihinkään. Ihanaa oli myös että koko päivän sai keskittyä tyttöön ja isimieheen. Illalla venyttelin selkääni ja pikkuneiti osallistui jumppahetkeen.



Tapaninpäivänä neiti nukkui päikkärit jo 8.30-12, tämän jälkeen saunottiin ja lähdettiin mummille.  Mummille tuli myös veljeni avovaimonsa kanssa. Pikkuneiti piristyi erittäin paljon kun pääsi touhuamaan ihanan kummisedän kanssa.
Tintillä alkoi tiistaina kuume ja ensimmäisenä yönä se oli melkein 39 astetta. Tyttö on ollut myös tosi räkäinen ja yskä vaivaa. Tänään on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä ja ruokakin maistui pitkästä aikaa. Toivottavasti tämä alkaa tästä helpottamaan. Meidän neiti kun nukkuu usein kipeän vain äidin sylissä öisin, sen mitä yskimiseltään pystyy nukkumaan.



Meillä on ensi viikolla luvassa harvinaita herkkua, kun isimies lomailee. Suunnitelmia ei ole, katsotaan kuka on terve ja kuka ei, itselläni on ollut tänään kipeä olo, joten sen mukaan mennään. Verikokeissa joudutaan kyllä käymään molemmat, tyttö ja minä. Nyt jo harmittaa pienen puolesta..






keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hepat kuusessa





Hyvää Joulua kaikille!
Tässä muutama kuva, ennen kuin hiljenen joulun viettoon. 
Neiti koristeli tänään omatoimisesti kuusen ja itse oli etsinyt koristeet. Sielä ne hepat ym. nyt roikkuu. Eilen tyttö leipoi joulutorttuja, minulle tuttuun tapaan, tyttö sai aikas vapaat kädet. Hilloa löytyi vähän joka paikasta ja neiti teki kuulemma sukset.
Loppuun vielä kuva neidin muskari esityksestä. Reipas tyttö olisi ollut edessä vaikka koko juhlan ajan, paljon rohkeampi kuin äitinsä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Noh se äidin oma aika

Mä olen varmaan täällä monesti kertonut että mulla ei pahemmin ole omaa aikaa, enkä sitä pahemmin kaipaakaan. Mutta tottakai mä kaipaan sitä vähän ja mulla on sitä mielestäni juuri sopivasti. Juuri sopivasti 2vuotiaan lapsen äidiksi.



Ensimmäinen vuosi äitinä meni ihan täysin tytön kanssa, tyttö ei ollut missään hoidossa ja mä en käynyt oikeestaan missään. En todellakaan kaivannut muuta. Omas aikaa oli, päiväunia kun nukuttiin useammat, sain aikaa omille ajatuksille, pystyin tekemään kotityöt ja välillä muutakin. Iltaisin pääsin yksin suihkuun ja vessaan, nuo pienet hetket riitti ja musta ne on ihan riittäviä omia hetkiä vauvan äidille. Neidin ollessa yli 1vuotias, aloin käymään salilla tai jumpassa. Kerran viikossa ja usein tytön nukkuessa. Joskus kävin yksin kävelyllä tai kaupassa, mutta harvoin. Neiti nukkui säännöllisesti päikkärit ja hetki omissa ajatuksissa toi taas virtaa. Vaikkakin tuo yhdestä vuodesta kahteen vuoteen päikkäriaika meni lähes aina kotihommiin, hetki omissa ajatukissa riitti. Sitten sairastuin, makasin sairaalassa ja olin ihan pihalla, mitä ihmettä missä mun hommat ja päivien touhut. Pari päivää sairaalassa oli tosi outoja, mä vaan mietin ja mietin. Tuli käytyä aika paljon asioita läpi. Ja huonetoveri oli aika mahtava juttu kaveri, kyllä yleisissä tiloissakin oli ihan hyvät pappajutut.. Etenkin kaikki ne,  kuinka kenenkin sukulainen on kuollut tulppaan. Noh tuosta toipuminenhan kesti ja arki meni aika sekaisin. Ai että, mä nautin siitä päivästä kun oltiin tytön kanssa ensimmäinen päivä kahdestaan, ei enää ketään holhoomassa. 

Nyt neidin ollessa reilu 2vuotias, käyn kerran viikossa jumpassa. Nautin siitä paljon. Käyn noin kerran viikossa lenkillä yksin ja on todellisia tuulettumisia. Kroppani kyllä kaipaa enemmän liikuntaa kuin se saa, jos liikun vähän paikat kipeytyy ja lähes koko ajan onkin kipeenä selkä tai niska. Omaa aikaa mulla on iltaisn kun tyttö käy nukkumaan ja päikkäriaikaan. Vaikka ne meneekin usein kotihommissa, on ne musta silti mun omaa aikaa. Ei kai vahnemmilla kuulukaan olla muuta aikaa. Mä todellakin nautin ajasta tyttäreni kanssa, ja edelleen vietän hänen kanssaan kaiken mahdollisen ajan. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme liimalla toisissamme kiinni. 2 vuotias on vielä pieni ja tarvitsee vanhemman läheisyyttä ja läsnä oloa. Meidän neiti viettää joka viikko aikaa myös mummin kanssa, käymme harrastuksissa ja neidin kaveria näämme joka viikko. Kukin tyylillään, itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos lapsia tekee, niin siihen hommaan pitää myös sitoutua. Oma aika voi olla pieniä hetkiä. 

Parin viikon päästä minulla alkaa työt. Silloin arkemme muuttuu täysin. Arjen muutoksista lisää vielä ennen joulua.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukortti kuvaus





Tässä muutama kuva meidän joulukorttikuvauksesta. Näistä mikään ei ole juuri se mikä päätyi korttiin, valitsimme tällä kertaa kuvan jossa tytöllä on erittäin vekkuli ilme. Se kuvaa niin hyvin meidän pientä hassuttelijaa. Otin joulukortteihin kuvat hyvissä ajoin ja nyt ne on jo tietty postissa matkalla saajilleen. 

Minulla oli suunnitelmat kuvien suhteen kerrankin valmiina päässäni ja lopputulos onnistui hyvin. Itse kuvaaminen olikin haastavampaa mitä olin ajatellut. Neitihän ei tietenkään pysynyt millään paikoillaan ja katsetta oli vaikea houkutella kameraan päin. Hän oli sitä mieltä, että leikkii nyt ihan eri huoneessa kuin äiti kuvaa. Kuvaaminen oli silti mukavaa ja tyttö oli tyytyväinen koko touhun ajan. Äidille tuli ihan oikeasti hiki. Ensikerralla kuvaan silloin kun mies on kotona, jotta joku voi huokutella tyttöä.