Punkki selässä, punkki kyljessä..

Alkuun lupaamani asukuvia. Ei kummoista, mut jotain muuta kun verkkarit.  :)

Ja nämä on mukavat silti.

Mun piti kirjoittaa pidempi juttu seuraavaksi, mutta Yäk! Punkit hyökkäs meidän kimppuun. Mä en kestä. Yäk. Olen tytön kanssa Lappeenrannassa ja nyt ensimmäisenä iltana huomasin tytön selässä punkin. Ja pian löysin omasta kyljestä. Mä en voi sille mitään että suhtaudun asiaan pelokkaan hysteerisesti. Mutta läheinen ihminen on saanut pysyvän kasvohalvauksen, mitä luultavimmin punkin puremasta. Tällä hetkellä olo on "elämä potkii päähän", joten pelkään pahinta. Miksi meille taas.. Mun täytyy sen verta kertoa, että mun elämä ei ole ollut ihan helppo. Kukaan muu ei tiedä kaikkia vaikeuksia mitä eteen on tullut kuin aviomies. Välillä tuntuu, että ongelmat kasaantuu tai on jokin epäonni. Ehkä se on opettanut mut nauttimaan ihan tavallisesta arjesta, mä en kaipaa ulkomaan reissuja enkä muutakaan.  Nautin kotona olosta ja ulkoilusta. Itse myös arvostan enemmän ihmisiä jotka on saanut vähän kolhuja,  nousseet vaikeuksien jälkeen ylös, taistelleet ja tehneet töitä onnensa eteen. Sori vaan te, kultalusikat suussa syntyneet, mun arvostus menee muualle. Toki haluaisin että itse ja perheeni olisi terve, ja vaikeuksia ei olisi. Onneksi vaikeudet ovat eniten liittyneet muuhun kuin terveyteen. Mutta toisaalta uskon että se mikä ei tapa niin vahvistaa. Kovia kokeneet ihmiset on usein vahvoja. Arvostavat onneaan ja pieniä asoita. Ja ehkä myös herkkiä, niin kuin minäkin, kolhujeni kanssa.

Meni nyt aika synkäksi. Pohtiminen on yksi lempipuuhistani ja kirjoittaminen taitaa olla terapeuttista, joten kaikki tuli taas ulos.

Loppuun kuvia täältä Lappeenrannasta, joita napsin tänään tabletilla, punkit kyljessä..

Mamma tyylitön

Myönnetään. Tämän mamman tyyli on kamala. Tai mitään tyyliä ei ole. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut vaatteista. Teini iässä aloin vähän miettimään mitä puen päälle, valitettavasti 18 vuotiaana valitsin usein ne tiukimmat housut ja lyhyimmän paidan. Pitkään puin aina samat valkoiset tiukat farkut ja lyhyen mustan topin. Silloin käytin paljon koruja, lakkasin aina kynnet ja laitoin hiuket. Jossain vaiheessa muutuin verkkarit ja huppari tyypiksi, hiukset aina nutturalla. Tämä taisi tapahtua samaan aikaan kun aloin käyttämään silmälaseja enemmän ja hankin hammasraudat. Voi miten hehkeää. Meikitkin jäi kokonaan. Tosin koskaan en ole niitä paljon käyttänyt, mutta se vähäinenkin käyttö jäi. Tytön syntymän jälkeen "tyyli" muuttui vielä rähjäisemmäksi, jos mahdollista. Tyylini on ollut jumissa jo pitkään. Ja se on aika kamala. Hiukseni sentään kokivat huiman muodonmuutoksen, kun värjäytin ne reilu puoli vuotta sitten tummiksi, olen ollut muuten aina ihan blondi.

Jonkun aikaa olen kypsytellyt mielessäni muutosta. Tai ehkä päälle pukkaa kolmenkympin kriisi. Lähes kaikki vaatteet on ikivanhoja, kamalia teinivaatteita. Nyt muutos on käynnistynyt. Kohti mun tyyliä, ehkä jotain naisellisempaa ja aikuisempaa.  Tänään tämä mamma pääsi käymään vaatekaupassa. Olin liikkeellä erittäin avoimin mielin ja päätin katsoa vaatteita vain itselleni. Kotona huomasin että kerrankin ostin, ihan aikuisten näköisiä vaatteita, enkä mitään teini huppareita. Ja nämä on nyt niin mua.

Löysin alesta uudet lenkarit, ihanan kevyet ja pirteät.

Koitan siis tsempata ja ehkä tännekin ilmestyy jatkossa kuvia tästä tyylin etsimis projektista.

Retkellä

Tänä aamuna syötiin, puettiin ja lähdettiin heti ulos. Tyttö on niin ihastunut pyöräilyyn että valittiin tietysti kulkuneuvoksi pyörä. Aika ihanaa, itsekin tykkään kovasti pyöräillä. Pyöräiltiin rantaa pitkin ja käytiin katselemassa hevosia. Kotimatkalla tyttö halusi vielä pysähtyä huvimajalle leikkimään ja mehän pysähdyttiin. Kiva pikku retki ilman turhia suunnitelmia. Isi ahertaa vielä töissä, mutta ehkä pian hänkin pääsee lomalle ja mukaan retkille.

Juhannus viikonloppu kuvina!

Torstaina me tytöt siivottiin pikaisesti, käytiin poimimassa kukkia ja pyöräiltiin kaupoille ostamaan pihakukkia. Tyttö oli oikein aurinkoisella tuulella ja sovitteli äidin aurinkolaseja, vaikka vettä satoi melkein koko päivän.

Mä rakastan syksyä. Kesä on ihan kiva, mutta inhoan kun kurkkua ja silmiä kutittaa kokoajan. Allergiat vaivaa. Enkä osaa nukkua yhtään jos on liian kuuma. Syksy on mun mielestä ihanaa aikaa. Ilma on niin raikas. Ulkona sateessa on kiva käydä lenkillä ja lämpimään kotiin on kiva palata posket punaisena. Illalla on ihana kääriytyä vilttiin, sytyttää kynttilöitä ja lueskella kirjoja. Torstai iltana oli ihan syksyistä, synkkää ja sateista. Mitäpä muuta minä sitten teinkään, tytön mentyä nukkumaan, kun luin viltin alla ja polttelin kynttilöitä.

Perjantaina aamulla käytiin kaupassa. Ja tytön herättyä päikkäreiltä saatiin miehen sisko perheineen kylään. Meillä ei ollut mitään juhannus suunitelmia, ajateltiin vain olla ja ihmetellä. Me ei yleensäkään suunnitella mitään, viihdytään kotona eikä tarvita mitään erityistä. Mutta tämä Juhannus oli tosi kiva, meillä oli rento meininki ja hyvää seuraa. Oltiin ulkona sitten koko päivä ja vieraiden lähdyttyä  tyttö meni nukkumaan. Unta riittikin klo.21-9. Äitikin oli tyytyväinen kun sai nukkua pitkään.

Tänään lauantaina ollaan oltu vaan. Aamulla käytiin leikkipuistossa,  pestiin pyykkiä ja vaihdettiin lakanat. 

Iltapäivällä ulkoiltiin, tehtiin tytölle liukumäki sisälle ja leikittiin.

Illalla tyttö pääsi mukaan vohvelitaikinan tekoon, saunottiin ja kylvettiin. Saunan jälkeen maistui vohvelit ja uni.

Mitä paskaa sä syötät sun lapselle?

Ensiksi, kuvassa on tämän äidin itse tekemät kalapuikot :D

Ja vaikka ulkonäkö on kamala, maku oli ihan hyvä. Ei onnistunut, ei. Olen aina tiennyt että en osaa kokata enkä kirjoittaa. Silti näköjään molempia teen. Ruuanlaittoa olen opetellut omilleen muuttamisen jälkeen ja se sujuu jo yleensä ihan hyvin. Leivonta on ihan vieras juttu, ensimmäisen kakun tein tytön 1v synttäreille ja tytön syntymän jälkeen olen alkanut harjoittelemaan leipomista muutenkin. Tuli tässä yksi päivä leivottua lättyäkin, miehen iloksi :)

Mutta itse asiaan.  Lapsen ravinto.

Ennen kuin avaan suuni, muistutan, tämä on vain minun mielipiteeni ja jokainen tehköön niin kuin haluaa. Itse vain ihmettelen ja kummastelen. 

Olen koittanut aina syödä suhteellisen terveellisesti. Tai monen mielestä en terveellisesti ollenkaan, mutta ainakin perusruokaa ja kasviksia.  Syön toisinaan valmispitsoja, jätskiä, sokerimuroja, sipsiä, eineksiä. 

Tyttärelleni koitan opettaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Mikä on näköjään vaikeaa. Alkuun oli helppoa kun tyttö söi kaikkea ja kaiken. Nykyisin kasvisten syöminen ei toisinaan huvita ja kyllähän ne herkut luonnollisestikin houkuttaa. Toisinaan tytölle ei maistu mikään ja toisinaan hän syö mielellään kaikenlaista. Tällä hetkellä ehdoton ei, on perunamuusi ja puuro ( ihan samat kuin minulla lapsena). Tomaatti ja kurkku ei maistu, onneksi parsa, kukkakaali, porkkana ja maissi maistuu. Marjoista tyttö tykkää. Vaaleasta leivästä ei, tummasta vaan. Tässäkin tullut äitiinsä, tai vain tottunut tummaan.

Meillä on aika tarkat ruoka-ajat. 

Aamupala n.klo.8

Lounas n.klo.11

Välipala n.klo.14

Päivällinen n.klo.17

Iltapala n.klo.19.30

Toisinaan tyttö syö jotain pientä ennen lounasta, ennen päivällistä ja ennen iltapalaa. Meillä saa ruokaa jos on nälkä. 

Aamupalat ja iltapalat on jugurttia,  hedelmiä, leipää ja puuroa.

Ruuat on ihan perus kotiruokaa,  makaronilaatikkoa ym. Toisinaan jos ollaan reissussa tyttö syö purkkiruokaa. 

Kauhistuin eräänä päivänä kun kuulin erään toisen taaperon ruokavaliosta palasen. Lounaaksi hän sai riisipiirakan ja pullan. Välipalaksi keksin ja päivälliseksi makkaraa ja ranskalaisia. Ja ikää ei ole vielä edes 2v. Eräs mamma kertoi että käyvät pari kertaa viikossa mäkkärissä, hänkin siis alle 2vuotiaan äiti. Tiedän että on perheitä jossa äiti eikä isä tee ruokaa ollenkaan, kaikki ostetaan valmiina. Kodeissa ei ole ollenkaan hedelmiä eikä kasviksia.  Lapset ei tiedä mikä on parsa..

Apua.

Ja, ei meilläkään syödä mitään super terveellistä, vaan ihan tavallista. Mutta hei oikeesti, kai lapsella on oikeus kunnon ravitsevaan ruokaan eikä mihinkään sokerimössöön. Kiitos ja anteeksi.

Kesäkengät

Tässä olisi meidän neidin kesäkengät. Kaikki on ostettu käytettyinä. Koitin löytää sellaisia joilla on hyvä kävellä, ulkonäkö oli aikalailla sivuseikka. Ainakin ensimmäiset ja viimeiset ovat kovasti tytön mieleen. Kevyet ja pehmeät. En edes uskalla ajetella paljonko nämä olisivat maksaneet uutena, nyt kengille tuli hinnaksi yhteensä 18e. Olisikohan sillä saanut edes yksiä uutena..

Arkea taas..

Meidän viikko on sujunut ihan kivasti. Ollaan oltu kotona paljon kahdestaan ja ulkoiltu. Käytiin taaperokahvilassa ja tuttava perheen luona kylässä. Tytöillä oli oikein super hauskaa kun keksivät repiä pyykkipoikia telineestä, siitä kuului hauska ääni ja molemmat nauraa räkättivät. Ihania!  Tyttö on ollut vähän väsynyt ja itkuinen. Taitaa olla aika huono olo. Minä olen kantanut häntä paljon ja olen ollut vähän uupunut. Ehkä eniten uupunut taas huoleen tytöstä. Huoli on taas kova kun neidillä ei ole hyvä olla. Hän on niin pienikin ettei osaa kertoa olostaan. Voi kun saisimme tytön olon hyväksi. Eilen piipahdettiin sairaalassa, ja tänään olen roikkunut puhelimessa koko aamupäivän, kiireisiä tuntuvat olevan lastenpolilla kun eivät ehdi vastata. Ehkäpä maanantaina selviää jotain.

Tänään perjantaina olen vähän siivoillut. Ihmeen kanssa aamu ulkoilulla kerättiin kukkia. Kesä on kivaa aikaa kun saa kukkia helposti kotiin. Mä en oikein koskaan raaski ostaa kukkia, mutta näin kesällä kun vähän siivoilee, niin on kiva samalla laittaa tuoreet kukat pöydälle. Huomenna isimies meinaa väkertää lauteita saunaan ja me tytöt taidetaan lähteä mummin luokse.

Tästä perjantai illasta tuli tytölle oikein super kiva ihan yllättäen. Päivä kun oltiin siivoiltu ja ulkoiltu, päätin että leivotaan isille vielä omenapiirakka. Ihme sai laittaa kaikki ainesosat, sekoittaa, voidella vuuan ja laittaa omenat. Tyttö tykkää kovasti leipomishommista, vaikka äiti ei olekaan kovin hyvä näissä asioissa. Mutta tässä onkin nyt ihana tilaisuus opetella yhdessä.  Leivontapuuhien ollessa lopuillaan, tuli mummi ja edesmenneen tädin mies kylään. He olivat olleet reissussa ja Ihme sai tuliaisiksi mopon! Mopolla sitten pöristeltiin koko ilta ja tyttö oli niin innoissaan kun saatiin vieraita kylään.

Taidan kömpiä sänkyyn kuuntelemaan tytön tuhinaa isimiehen vielä ahkeroidessa ulkona terassin kimpussa.

Helpotusta lapsen räkäisyyteen.

Halusin jakaa tämän loistavan keksinnön kanssanne. Tämä on siis pikkulasten ja vauvojen nenäimuri. Se yhdistetään ihan tavallisen imuriin ja ei muuta kun vekotin nenään ja räät saa kyytiä. Monilla taitaa olla se perinteisempi muoto tästä, jossa imetään räkää perinteisellä tyylillä. Meidän mielestä tämä on hyvä. Ollut kovalla käytöllä aina flunssa aikoina. Tyttö joskus nuhaisena haluaa että otetaan limaa tällä pois, toisinaan ei tykkää ja toisinaan haluaa itse ottaa. Tälläisiä saa ainakin apteekista.

Tiukka pipoinen akka!

Pitäis pitäis pitäis...

    Mä hoen liian usein ja liian paljon pitäis tehdä sitä ja pitäis tehdä tätä. Usein mielessä on miljoona asiaa mitä pitäisi (mukamas) tehdä. Pyykkejä, ajaa nurmikko, tiskejä, laskujen maksua, pihahommia, kaappien siivousta ym. Lista on loputon. Välillä on pakko pysähtyä ja henkästä, mun ei pidä tehdä muuta kuin hoitaa ihanaa lastani! Toki kotityöt on tehtävä, mutta tärkein on Ihme. Ihmeen syntymän jälkeen kaikki ylimääräinen touhottaminen on jäänyt, alkuun en saanut mitään tehtyä ja nyt ymmärrän että tärkein on tyttö. Suurimman osan ajasta osaan nauttia arjesta. Välillä tulee päiviä jolloin stressaan kaikesta mitä pitäisi tehdä ja kaikki pitäisi tehdä heti, nyt. Rasittavaa. Tai mä olen silloin rasittava. Ja samaan aikaan iskee vaate-hius-kroppa ahdistus. Kaikki vaateet on huonoja,  hiukset on väärän vääriset ja väärän pituset ja kroppakin on jotenkin väärän kokoinen. Liittyykö jotenkin hormooneihin vai mihin lie. Vai onko ne liian suuret vaatimukset nykyajan äideiltä ja naisilta. Pitäin olla kaikkea ja tehdä kaikkea. Silloin meinaa stressi kasvaa liian suureksia ja alkaa ahdistamaan. En mä pysty kaikkeen. Eikä me pystytä.
    Aikalisä. Vaatteet päälle ja pois. Ihan sama minne. Lähdetään kulta pieni leikkipuistoon. Tutkitaan yhdessä ötököitä, hypitään kannolta kannolle, kikatetaan keinussa, puhalletaan saippuakuplia. Ollaan tässä ja nyt. Toimii. Äidin mieli on taas tyyni ja pipo ei enää ole niin kireällä. Meillä on aikaa laittaa pihaa ja muita juttuja myöhemmin.  Nautitaan hetkestä. Tätä saan muistuttaa itselleni usein.  Onneksi tyttäreni on opettanut minua tässä asiassa. Nykyisin pystyn näin tekemään, jättämään sotkun ja sulkemaan oven. Ennen kaikki piti olla tiptop ennenkuin minnekään pystyi lähtemään. Se oikeastaan aika vapauttavaa, lähteä vaikka tytön kanssa pyörällä sorsia katsomaan. Ja liikuntahan poistaa stressiä. Kotiin palattua tajuaa, ettei täällä nyt ehkä niin suuri kaaos olekaan, laitellaan pikku hiljaa tavarat paikoilleen. En tahdo että lapseni muistaa vain siivoavan äidin, poissaolevan äidin tai stressaavan äidin. Vaan läsnäolevan ja hyväntuulisen äidin, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa.

kuulumisia

Kuvat ovat tänä aamuna otettuja. Lähdettiin aamupalan jälkeen puistoon ja kauppaan. Puistossa perinteiset touhut ja kaupasta isimies halusi jätskiä, Ihme sai tuollaisen hedelmäsoseen ja äiti mehua. Ja kyllä Ihme maistoi myös äidin ja isin eväitä. Puistosta kotiin päin tullessa tyttö halusi kävellä melko paljon, ei oltu ihan lähimmäisessä puistossa. Ja kaikki oksat ym piti tietty tutkia. Päikkäreitten jälkeen suunnattiin taas ulos. Isi meni omiin hommiin ja me tytöt heitettiin kiviä veteen ja tehtiin pihassa kakkuja. Vettä alkoi satamaan jo ihan kunnolla, niin lähdin pyörällä tytön kanssa Kodin Terraan ostamaan kukkia. Tyttö pysyy kuivana kun meillä on pyöräkärry. Ilta meni dubloilla leikkiessä ja muumeja katsellen. Minä kävin pikaisesti pihalla heittämässä kukat ja mullat kukkapenkkiin. Saunan kautta nukkumaan.

Maanantaina oltiin taaperokahvilassa.  Tiistaina oli ihan perus kotipäivä. Keskiviikkona saatiin ihanat ystävämme kylään ja kävin Ihmeen kanssa Goodmanissa. En ole mikään innokas kauppakeskuksissa kävijä ja tuollakin olen käynyt vain pari kertaa. Tyttö on käynyt kerran ja olikin ihmeissään mihin joutui. Hyvin kuitenkin viihtyi, rattaita ei ollut kun oltiin pyörällä, joten sylissä meni reissu. Lähdettiin mukamas ostamaan kenkiä tytölle. Mutta ei ostettu, myyjä ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen. Itketti tyttöäkin kun väänsi tuon jalkoja. Musta nuo lasten kengät on aika kalliita. Myyjä koitti saada minua ostamaan tytölle lenkkarit (69,90e) ja sandaalit ( myös 69,90). Illalla tytön mentyä nukkumaan selasin facebookin kirpparia ja löysin lenkkarit (superfit) 6e ja sandaalit 8e. Toiset kengät saatiin ihan kotiin asti tuolla hinnalla ja toiset poljin hakemaan tytön kanssa torstaina. Sandaalit olivat vain kerran käyneet jalassa ja ovat kuin uudet.

Eilen perjantaina saimme kylään isosiskoni ja äitini, piipahti edesmenneen tätini mieskin täällä. 

Ihme on nukkunut tällä viikolla päikkäreitä vain 10-30min. Parin viikon takaisesta flunssasta on jäänyt yskä, joka häiritsee nukkumista. Minä olen ollut joka toinen päivä täynnä energiaa ja joka toinen päivä väsähtänyt. Olen kai luonteeltani stressaaja ja toisinaan kaikki stressikin väsyttää. Luonnoksissa odotteleekin teksti liittyen mm. stressiin ja ahdistukseen.