torstai 30. huhtikuuta 2015

12 vuotta sitten..


Tämä viikko hujahtanut taaperokahvilassa, muskarissa ja leikkipuistoissa.
Eli aika perus touhuja.

Neiti on keksinyt alkaa kuljettamaan pehmolelujaan syöttötuolissa ja välillä ne pääsee hepan selkään.



Vappu meillä menee rauhallisesti. Ulkoillaan ja leikitään. Lauantaina Ihme pääsee luultavasti nauttimaan serkkujen seurasta.

...Niin ja 12 vuotta sitten vappuaattona tapasin mieheni <3

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Pakko olla hoikka ja outo haave.


Ei, kukaan ei painosta eikä pakota minua pysymään hoikkana. En edes minä itse. Hoikkuus ei ole minun oma valintani. Toki se on toisaalta hyvä juttu. Mutta olen hoikka vähän niinkuin olosuhteiden pakosta.

Vastauksia tähän on luultavasti ainakin kaksi. Suurin tekijä on minun nopea aineenvaihdunta.  Tai miten se nyt kauniisti ilmaistaan, paska lentää ja sillä selvä. Kaikkihan me vessassa käydään..  Vatsani on tosi herkkä ja menee sekaisin milloin mistäkin. Välillä tippuu useampi kilo, olo on nuutunut, kun mikään ei pysy sisällä. Ja ei, ne ei ole vatsatauteja, tämä on lähes viikottaista. Vatsan touhut myös rajoittaa menojani, ei ole kiva mennä mihinkään eikä ainakaan kauas, jos vatsa alkaa taas temppuilemaan. Kolussa olin huono syömään. En uskaltanut syödä kun en tiennyt mistä milloinkin vatsa menee sekaisin ja osittain syömättömyys taisi johtua nirsoilusta. Nykyään olen kaikkiruokainen ja kun muut haukkuu ruokaa pahaksi on minun lautanen jo tyhjä. Syömäni ruokamäärät ovat todella suuria, syön paljon enemmän kuin mieheni. Välillä mies uskoo tosissaan että minulla on lapamato. Vuosia söin koulussa vain näkkärin päivässä. Olin tietysti väsynyt. Nykyisin osaan vähän arvoida mitä vatsa sietää, mutta pääsee se yllättämään edelleen ja usein. Ja usein en edes keksi mikä sitä ärsytti. Lääkärissä olen ravannut paljon, mitään ei kuitenkaan ole löydetty. Laktoosi-intoleranssi on diagnosoitu jo ennen koulu ikää.

Toinen tekijä joka pitää minut hoikkana on, yllätys yllätys, liikunta.  Heti täytyy kertoa että Ihmeen syntymän jälkeen liikunta on jäänyt vähemmälle. Ennen Ihmettä kävin jumpissa ja salilla, nykyisin en käy. Nykyisin kävelen ja pyöräilen. Kaikkiin harrastuksiin, kauppaan, kyläilemään ym. menen tytön kanssa jalan tai pyöräillen. Ja nämä teen enemmän kuin mielelläni, saa raitista ilmaa ja liikuntaa. Liikunnan harrastamisen syy ei ole koskaan ollut laihdutus, ainoastaan hyvä olo ja selkäni pitäminen edes jossain kunnossa. Mutta hoikkana pysyminen tulee kaupan päälle.

Ja se outo haave. Toivon toisinaan että olisin lihava. :D hah, saa kivittää.
Tämä toive siksi että, haluaisin että saisin esitellä huikeaa muodonmuutosta. Katsokaa minkä työn tein! Kylläpäs oli urakka! Olinpas reipas! Ja tykkään haasteista ja tavoitteista. Olisko hienoa kun vois asetta tavoitteita, kesäksi miinus kymmenen kiloa ym.. en tiedä. Mut olishan se hienoa nähdä ne tulokset. Nyt tavoite on päästä joskus normaalipainoiseksi. Hetken olinkin, mut kauaa en saanut siitä ilosta nauttia.

On hoikkana ihan kivaa. Ei sillä. Ja ymmärrän toki että parempi näin. Ajatuksilla on joskus vain hauska leikitellä. Enkä todellakaan tarkoita että joku tietty koko olisi paras. Ihmisen arvo ei ole kiloista kiinni.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sairaalareissu ja muut viikonlopun touhut.

Perjantai aamuna suuntasimme sairaalaan labraan. Ihme itki jo odotushuoneessa, hän tunnisti paikan jo siinä. Tutun kuvion mukaan, tyttö isin syliin ja äiti pitää kiinni kädestä, jotta verikoe saadaan otettua. Tällä kertaa verta lensi kokeen jälkeen pitkin neidin vaatteita, pian vuoto loppui ja pääsimme kotiin. Ihme sai valita tarran, mukaan lähti kissatarra. Päivä meni ulkoillessa, leikkiessä, siivotessa ja pihaa haravoiden. Mummi vietti päivää meidän kanssa, niin neidillä oli seuraa kun jompikumpi aikuisista puuhaili. Päivä päättyi kauppareissuun ja saunaan. Kaupasta Ihme sai valita ilmapallon ja mukaan lähti Pikku Myy pallo. Sauna meillä on vielä rempassa, mutta sielä pystyy silti saunomaan.



Lauantaina meillä herättiin 6.30, hyvin nukutun yön jälkeen. Jee! Itse heräsin ensimmäisen kerran 5.30 ja Ihme nukkui tyytyväisenä. Enpä muista milloin olisi näin hyvin nukuttu.

Lähdettiin ulos jo ennen yhdeksää. Meidän pihalta kun poistuu on näkymät tälläiset.

                                             Muutama askel ja olemme rannalla.


 Heiteltiin kiviä veteen, tehtiin pihassa hiekkakakkuja ym.. Niin ja me tytöt käytiin kävelyllä katsomassa sorsia ja kaivinkonetta. Ihme on ollut aina kiinnostunut autoista, kaivinkoneista ja muista vekottimista.

Päikkäreitten jälkeen pikku neiti pääsi hetkeksi mummin luokse leikkimään, kun äiti ja isi käväisi kahdella kirpparilla. Löysin Ihmeelle paidan ja leluja ulos. Ehdoton suosikki oli perässä vedettävä fisher price kilpikonna.



Sunnuntaina olo oli jotenkin flunssainen ja ei oikeen huvittanut mikään. Lähdettiin aamusta mummin luokse, mummi teki ruuat ja päästiin valmiiseen pöytään. Luksusta. Välipalaksi saatiin lettuja. Meillä on tapana käydä sunnuntaisin kaupassa. Ostetaan koko viikon ostokset kerralla, ei olla kovinkaan innokkaita kaupassa käviöitä ja näin ei tarvitse viikolla iltaisin lähteä. Kaupan jälkeen isi puuhaili omiaan ja me tytöt ulkoiltiin ja tehtiin lämpimiä voileipiä.



perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pieni tytön tylleröinen sievää unta näki..

Vauvat nukkuu pinnasängyssä.

Tämä oli ajatus joka oli päähäni pistetty kun lastamme odotin. Sen olin kuullut joka puolelta, muusta ei kukaan puhunut. Kun Ihme syntyi, hän oli jo synnärillä vierelläni paljon öisin. Kotona parina yönä koitin häntä pinnasänkyyn, muta totesin että paras kaikille kun hän nukkuu välissämme. Ensimmäiseen puoleen vuoteen pinnasänkyä ei käytetty ollenkaan. Päikkärit nukuttiin liinassa, sylissä tai vaunuissa.

Ihme on ollut aina levoton nukkuja ja heräillyt paljon. En oikeastaan tiedä onko meillä vieläkään nukuttu koko yötä. Mutta voin ihan rehellisesti sanoa että tilanne ei tällä hetkellä haittaa yhtään, saan levättyä riittävästi. Vauva aikana olin kyllä väsynyt, mutta eikös se ole aika tavallista. Meidän tytön uneen vaikuttaa hänen sairautensa, josta joskus myöhemmin lisää.

Musta on ihanaa nukkua tytön vieressä ja mieskin sanoo että haluaa tytön viereen nukkumaan. Nykyisin jos menee monta yötä, että Ihme nukkuu omassa sängyssä mies alkaa kaipailemaan tyttöä lähelle. Ja minä myös! Meillä siis siirryttiin omaan sänkyyn pikkuhiljaa, ja edelleen vieressä saa nukkua milloin haluaa. Perhepeti on meidän mielestä erittäin hyvä juttu. Vauva tarvitsee paljon läheisyyttä ja hänen tulee sitä saadakin. En ole koskaan ymmärtänyt vanhempien tarvetta saada vauva nopeasti oppimaan omaan sänkyyn, nopeasti omaan huoneeseen. Uskon että lapsi luonnostaan hakee oman tilansa kun on valmis, oppii nukahtamaan itse kun on sen aika. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?  Olenkin saanut ilokseni huomat, että Ihme on itse oikeestaan päättänyt milloin siirtyi nukkumaan enempi omaan sänkyyn. Ja nykyisin kun hänellä on tarvetta nukkua vieressä hän sinne pääsee. Ja Ihme nukkuu meidän huoneessa edelleen, kenelläkään meistä ei ole kiire muuttaa tilannetta.

Niin ja nukutus.
Nautin Ihmeen nukuttamisesta, se on päivän paras hetki. Ei siksi että saan hetken huilta tai tehdä kotitöitä, vaan kahden keskiset rauhalliset hetket on ihania. Kun on koko päivä touhuttua, on ihanaa mennä vierekkäin tai tyttö sylissä hämärään huoneeseen pusuttelemaan ja laulamaan unilauluja. Pienempänä Ihme nukahti lähes aina imetykseen, nykyisin lähes aina silitykseen. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi nukahtaa yksin. Ja unikouluista voisin sanoa myös jotain... Mutta varmaan jo arvaatte mun mielipiteen. Noh, tän sanon silti, miksi jonkun pitäisi nukahtaa yksin itkien?? Kun kukaan ei vastaa hätään niin kai kuka vaan lopulta nukahtaa. Ja miksi opettaa että sinun hädällä ei ole väliä..

Alkuun olin vähän hukassa, pitääkö tämä vauva opettaa nukkumaan pinnasänkyyn, kaikki paasasi siitä. Onneksi ihana neuvolatäti sanoi, pidä vieressä vaan, se on parasta lapselle. Ja niin tyttö sai nukkua tyytyväisenä vierellä. Välillä tuli ajatuksia siitä pitäisikö jo koittaa omaan sänkyyn, mutta onneksi luotin omiin tuntemuksiini. Näin sen pitikin mennä!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ulkoilusta

Eilinen päivä hujahti nopeasti,  oltiin aulangon kylpylässä uimassa. Mukava käydä arkena päivällä kun on niin rauhallista. Altailla oli taas vain muutama muu meidän lisäksi. Ihme nautti kun sai kunnolla läträtä veden kanssa.

Tälle päivälle ei ollut suunnitelmia.  Aamupäivä meni sitten perinteisesti ulkoillen, oltiin lähipuistossa. Neidille on tullut parin viikon aikana suuri innostus hoitaa nukkeja. Niitä syötetään, nukutetaan, vaihdetaan vaippaa ym. Tänään Mari nukke pääsi mukaan ulos. Pikku neiti ei vaan osannut päättää minkä pipon pukisi nukelle, noh kun sopiva löytyi, päästiin ulos :)





Mä olen ollut aina innokas ulkoilija, ei oikeen ole sellaista säätä milloin en ulkoilisi, no ukkosella en ulkoile. Tänään oli kova tuuli, mutta hyvin pärjättiin. Ihmekin tainnut jo tottua, että ulos mennään oli sää mikä hyvänsä. Toki sairaana ei mennä ja kovat pakkaset rajoittaa Ihmeen ulkoilua.

Ulkoilu ei ole mulle mitenkään pakkopullaa, mä meen sinne mielelläni, olosta tulee heti nuutunut jos ei käy. Ja on tuo mun selkäkin niin outo, että jos ei joka päivä edes vähän liiku se tulee kipeeksi. 

Olen myös itse sitä mieltä että lasten kanssa on hyvä ulkoilla paljon. En ihan ymmärrä jos ulkoilut jätetään suorittamatta vanhempien tai hoitajien laiskuuden takia. Ihme on ulkoillut paljon koko elämänsä ajan. Jo viime keväänä kun neiti vain ryömi, hän ryömi pitkin pihaamme ja tutki ruohoa. Yhdessä myös tutkiskellaan paljon oksia, kiviä, kasveja ym. 

Ja ne ulkovaatteet. Itse kuljen nykyisin aika ryysyissä joka paikassa. Tykkään siitä että mullakin on sellaiset vaatteet joilla voin istua hiekkalaatikolla ja siltä ne vaatteet usein näyttääkin. Onneksi on pesukone. Ja ihmeen ulkovaatteet on mukavat ja sellaiset joiden kanssa saa huoletta sotkea. Työn puolesta olen kuullut liian monta kertaa vanhempien suusta "Älä sitten istu hiekassa" "Älä sotke uutta takkia" ym. Hei eikös ulkona ole lapsilla lupa leikkiä, tutkia ja sotkea!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

12e

Tässä eilisen kirpparivierailun saalis:
         
Ihana kevät takki

Kolmet kengät, keskimmäiset käyttämättömät, ekat menee hyvin hiekkalaatikolla.

Ensi syksyyn ulkovaatteita, haalari tuli kaupanpäälle.

Yökkäri, paita ja ihana muumibody.

Pikkuapulainen halusi tepsutella vaatteiden päällä..

Kesävaatteita

Hyviä vaatteita ja vain 12e yhteensä. Hyvä reissu. 

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tiistai

Tänään vietettiin perus kotipäivä. Aamupalan jälkeen imuroitiin pikaisesti ja lähdettiin ulos. Matkalla postiin nähtiin tuttuja ja jäätiin yhdessä puistoon leikkimään. Pikku ihme oli innoissaan kun Aurinko tyttö oli keinu kaverina. Nämä tytöt ovat siis tutustuneet toisiinsa jo muutaman kuukauden ikäisenä ja viihtyvät hyvin toistensa seurassa. Miten voikaan kuullostaa suloiselta kun hokevat toistensa nimiä.

Puistoilun jälkeen jäätiin hetkeksi pihalle, koitin vähän nyppiä kukkapenkkiä siinä sivussa. Tietäis vaan aina että mitä sieltä nyppis ja mitä ei, mikään viherpeukalo en ole. Ruokailut ja tyttö unille. Äiskä ehti pyykätä ja siivoilla pari kaappia, hetken myös huilia nettikirppareita selaillen.

Unien jälkeen hyvät leikit yhdessä, hepat ja kanat pääsi taas traktorin kyytiin. 

Sitten suunnattiinkiin ostoksille, päästiin erään ihanan perheen kotiin tekemään löytöjä. 12e ja saatiin kolmet kengät, haalari, ulkohousut ja takki, paitoja, hattu ja housuja. Ihme neiti puistoili mummin kanssa ja jatkettiin ulkoilua omalla pihalla hiekkalaatikolla. 

Tavis

Tästä se alkaa

Heippa, mekin lähdettiin mukaan blogien ihmeelliseen maailmaan, ihan huvittelu mielessä. Jutut on varmasti aika arki painotteisia, äidin ja tyttären (11/13) touhuja. Luultavasti myös pohdintoja monista aiheista, tiukkoja mielipiteitä ja paljastuksia. Kirpparilöytöjä, omakotitalon remppaa (josta vastaa ahkera mieheni), naurua ja läheisyyttä. Kaikkea muuta kuin hienoja sisustuskuvia ja merkkivaatteita,  meidän onni rakentuu ihan muista jutuista. Tervetuloa mukaan!