Keittiö rempan jälkeen

Tältä näytti ennen remppaa

Ja tältä näyttää nyt.

Kaikki on taas isimiehen tekemää. No joo, purin mä noi vanhat ruskeet kaapit tuolta takaseinältä :D 

Neiti kaksvee

Tämä teksti on lojunut luonnoksissa jo pitkään, mutta aina tullut julkaistua jotain pikajuttuja. Mutta tässä se nyt tulee, esittelyssä meidän 2vuotias rakkauspakkaus.

Ihme nukkuu yöt omassa sängyssä tai meidän välissä, yleensä aamusta mönkii viereen ja jatkaa siinä vielä uniaan. Nukkuu noin 21-8 ja päikkäreitä yleensä 1-2h. Unille tyttö käy aina minun kanssa, iltaisin mielellään, päivisin välillä ei mielellään. Luetaan sadut ja lauletaan, tyttö valitsee ainakin yhden kirjan itse. Tyttö on syönyt jo 1vuotiaasta asti itse ja edelleen syö itse, nyt nokkamuki on jäänyt pois käytöstä ja ruokalappukin on enää harvoin. Tyttö istuu jo hyvin tavallisessa tuolissa. Ruoka maistuu yleensä hyvin ja monipuolisesti, erityisesti peruskotiruuat maistuu ja marjat ja hedelmät. Lemppareita on vadelmat, puolukat, porkkana ja mandariini. Ruuista kasvissosekeitto, kala ja peruna ja makaroonilaatikko. Tyttö juo piimää ruuan kanssa. Tuttipulloa ei ole käyttänyt koskaan, tutti jäi 1v9kk iässä. Pukeminen ja vessatouhut ovat alkaneet kiinnostaa ja niitä harjoitellaan neidin valmiuksien mukaan.

Meillä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, tyttö viihtyy ulkona hyvin. Aina pukeminen ei kuitenkaan houkuta, mutta pienillä kikoilla saadaan neiti hyvillä mielin ulos ja ulkona viihdytään usein kauemmin kuin äiti jaksaisi, tunnista kahteen tuntiin. Tällä hetkellä pihalla touhutaan kaikenlaista, eniten mielikuvitus leikkejä, eilen neiti oli viljonkka, joka pudotteli lapiolla kaikenlaista puista ja puskista alas. Liukuminen, keinuminen ja hiekkaleikitkin on kivoja. Lempparileikkejä on tällä hetkellä dublot, junarata, muumipehmolelut, palikat ja mopoilu. Askarteluhommista lemppareita on liimailu ja piirtäminen. Neiti piirtää jo muotoja, enää ei tule vain sotkua. Mielellään myös muovaillaan, maalataan ja tehdään palapelejä. Kaikenlainen rakentelu on selkeästi tytön mieleen, on tainnut tyttö tulla isäänsä. Hän on muutenkin luonteeltaan selkeästi näpertelijä, jaksaa touhuta saman asian parissa vaikka kuinka kauan ja pikkutarkat jutut on mieleen. Leikeissä ja touhuissa hän on usein rauhallinen. Iltaisin usein innostuu juoksemaan ja kiljumaan/kikattelemaan. Piiloleikit on myös mieleisä. Sisällä myös tyttö leikkii paljon mielikuvitus juttuja, hän ottas esim. koirapehmolelun ja se touhuaa kaikenlaista ja tyttö selostaa kaiken. Tyttö pääsee leipomispuuhiin yleensä ainakin kerran viikossa ja se on oikein kivaa. 

Tytön sairaus yleensä hidastaa kehitystä, viime lääkärikäynnillä lääkäri totesi ettei mikään ole myöhässä. Tämä on meistä tietysti erittäin huojentavaa ja olemme erittäin ylpeitä neidin taidoista, erityisesti edellä olevasta puheen kehityksestä. Tyttö puhuu paljon ja sanavarasto on laaja, pitkään meillä on hoettu mm. sanoja kynnyskysymys, mittatilaustyö ja ristiriita. Lauseet on pitkiä, neiti osaa kysyä ja keksiä itse hassuja pitkiä yhdyssanoja. Puhetta ihmetteli viimeksi neuvolantäti, ja sairaalanlääkäri kehui varsin taitavaksi puhujaksi. Hän laulaa jo pitkiä pätkiä. Tanssii ja tykkää kuunnella musiikkia, rakastaa soittaa soittimilla. Kävelee, juoksee, kiipeilee, hyppii. On kiinnostunut numeroista ja kirjaimista, hahmottaa ja osaa kertoa monta ihmistä on huoneessa tai esim. monta istuu ruokapöydän ääressä. 

Neiti viihtyy hyvin sylissä ja päiviin kuuluu paljon läheisyyttä ja hellittelyä. Sylissä ollaan muuten vaan, luetaan kirjoja, askarrellaan, leikitään, keksitään omia loruja ja kutitusjuttuja. Tyttö on myös usein sylissä kun teen ruokaa tai tyhjennän tiskikonetta, toisinaan tyttö auttaa koneen tyhjentämisessä tai ruuanlaitossa. Syliin myös nukahdetaan, meillä asuu ihana sylityttö. Hän on myös kova halailemaan ja pussailemaan. Tyttö osaa kertoa kun harmittaa tai sattuu ja harmituksen syykin usein selviää. Uhma on täällä, ja se kuuluu ja näkyy, niinkuin tietysti ikään kuuluukin. Tyttö rakastaa hauskuuttaa muita, hän keksii oikeasti hauskoja juttuja joka päivä ja minä naureskelen hänen jutuilleen. Hän myös kertoo näitä vitsejään pehmoleluilleen.

Hän on tohukas ja taitava pieni neiti.

Kun rytmit sekosi..

Meidän neiti on nukkunut yhdet päiväunet 10kk ikäisestä asti, ja lähes aina klo. 11 ja 14 välillä. Mutta mitä tapahtuikaan kun ikää tuli 2v? Tyttö ei enää olekaan nukkunut joka päivä. Päiväunille ei ole rauhoituttu, ja vaikka on koitettu myöhemmin kuin aiemmin niin ei silti. Olen aina nukuttanut viereen tai syliin, tai alle 1veenä nukkui kyllä päikkärit vaunuissa. Meillä luetaan aina unille mennessä ja minä laulan sen jälkeen. Viime päivinä neiti onkin sitten nukahtanut minne sattuu. 

Lauantaina autoon matkalla KattiMatikaisen luokse. (Meidän neiti ei nuku yleensä ikinä autossa)

Sunnuntaina äidin syliin riisuessa ulkovaatteita.

Tiistaina kotimatkalla rattaisiin. (Rattaissa tyttö on nukkunut viimeksi yksi vuotiaana)

Meillä saattaa vaikuttaa paljon myös se, että tyttö nukkuu välillä klo.9 saakka ja useimmiten klo.8. Päikkärit ei sitten maistu ja iltapäivällä toinen on niin väsynyt että nukahtaa minne vaan. Useimmiten kun tyttö nukkuu päiväunet, teen ruuat, siivoilen ym. Tyttö selkeesti kuitenkin tarvitsee vielä unet, ehkä pitänee alkaa vähän kolistelemaan aamulla, jottei nuku ihan yhdeksään asti. Ja kun neiti ei nuku päikkäreitä, niin tiedätte varmaan minkälainen ilopilleri 2vee silloin on iltapäivän....

Tänään meillä oli muskari ja tyttö käveli itse osan matkaan kotiin, päikkäreille mentiin puoli yksi ja hieman jälkeen yhden neiti nukahti.

Yöunille tyttö käy onneksi edelleen mielellään, nukahtaa viereeni tyytyväisenä. Näistä hetkistä minä nautin. 

2v neuvolaa ja Katti Matikaista

Me oltiin lauantaina Janakkalassa joulunavaus tapahtumassa. Paikalla oli tosi paljon ihmisiä ja suurin houkutin oli selkeästi Katti Matikainen. Eipä tuo meidän neitikään ollut kiinnostunut oikeastaan mistään muusta kuin Katti Matikaisesta. Paikalla oli myös joulupukki, poni ratsastusta, askartelu työpajoja, myyntikojuja.. Oli kyllä kiva tapahtuma, ja tuli huomaamatta ulkoiltua pitkään.

Sunnuntaina meillä oli kuitenkin pienimuotoiset juhlat, niistä lisää toiste.

Minun lääkkeeni vaihdettiin reilu viikko sitten ja olo on ollut ajoittain aika kurja. Tänään piti käydä EKG:ssä, mutta eipä tuo tuonut vastauksia oloon. Voipi olla että kaikki on tällä kertää vain henkistä, tai ainakin kovasti toivon niin. Oireet kun tuntuu liian samalta kuin keuhkoemboliassa kaksi kuukautta sitten, että ihan ahdistaa. Rintakipu ja raajojen pistelyt ja tunnottomuudet on aika ällöjä ja tämä samainen päänsärky kuin silloin.. On tässä kyllä ollut stressiäkin paljon, joten toivon että kaikki johtuu vain siitä. Uusi lääke selkeästi vaikuttaa myös mielialaan, noh jospa tämä tästä..

Tytön 2v neuvola sujui hyvin. Mittoja ei otettu, kun ne oli otettu kaksi viikkoa aiemmin sairaalassa, paitsi päänympärys, jonka tyttö antoi mitata hyvin. Mitään testejä ei tehty. Neuvolatäti sanoi että tyttö on niin touhukas ja tomera että hän näki ja kuuli kaiken tarvittavan tytön touhutessa. Siis rakentelut, potkimiset, puheen, nimeämiset ym. Täti ihasteli neidin puhetta, neiti tapansa mukaan jutteli paljon ja koko ajan. Jutelttiin syömiset ja nukkumiset, kaikki sujuu hyvin. Uhmaa on aika paljon ja neidille kelpaa tällä hetkellä vain äiti. Meidän tyttö nukkuu öisin noin 21-8 ja yleensä päikkäreitä tunnin. Tyttö herää yöllä yleensä 1-4 kertaa. 

Anna lapsesi pukea sinut

Osallistuttiin tänään Anna lapsesi pukea sinut-päivään.

Tyttömme on siis juuri täyttänyt 2vuotta, vein hänet vaatekomerooni ja pyysin häntä valitsemaan minulle vaatteet. Mitä äiti pukisi tänään päälle?

Tyttö katsoi vaatteet pikaisesti läpi ja osoitti mekkoa ja sanoi "ton"

Otin mekon käteen ja varmistin vielä, juu, juuri sen. Kysyin mitä muuta? Ei muuta.

Kiitos <3

Juhlien koristeet

Halusin tytön synttäreille vähän koristeita, en liikaa,  mutta kuitenkin jotain. Tein keittiön ja olohuoneen ikkunoihin viirit, leikkasin ja maalasin omilla vanhoilla askartelu tarvikkeilla. Ensimmäiseen kuvaan sotkin taas neidin nimen, siksi viirissä loistaa valkoiset pilkut. Lisäksi tein neljä pom pomia, ostettiin valkoisia ja vaaleanpunaisia ilmapalloja ja länttäsin ne olkkarin nurkkaan. Lopputulos oli mun mielestä hyvä. Aika pienellä vaivalla sain jotain ekstraa tänne, toki helpommalla pääsee jos ostaa kaiken valmiina, mutta halvempi vaihtoehto on tehdä ite ja tykkään näperrellä.

Kun ehdin, laitan vielä tytön lahjat ja 2 vuotis neuvola kuulumiset. Lisäksi suunnitelmissa on esitellä lisää kotiamme ja pian tulossa myös meidän joulukalenteri. Me oltiin tänään kylpylässä päivällä uimassa. Tyttö oli kyllä niin mahdottoman innoissan koko paikasta, hän innostui myös laskemaan vesiliukumäestä. Paljon rohkeampi on kuin äitinsä. Neiti on jättänyt nyt parina päivänä päikkärit väliin, kuten tänäänkin, tosi hyvin jaksoi silti monta tuntia polskia. Kyllä uni tuli illalla nopeasti kun pääsi äidin syliin sängyssä. 

2v juhlat ja tarjoilu

Meillä oli lauantaina ihanat 2v juhlat. Koitettiin järjestyy vähän pienemmät juhlat kuin 1v juhlat oli ja nyt meitä oli 18 henkeä, se tuntui juuri sopivalta määrältä. Askartelin vähän koristeita jo pari viikkoa sitten, tein pari viiriä ja neljä pom pomia, niistä kuvia myöhemmin. Lauantaina päiväunien jälkeen vieraat saapuivat ja tyttö oli innoissaan vieraista ja lahjoista. Koitan muistaa vielä kuvata lahjatkin. Pikkuneiti leikki kovasti serkkujen ja kaverinsa kanssa. Musta on jotenkin tosi ihanaa seurata noita serkuksia, onneksi niitä löytyy viisi ja pian syntyy kuudes. Serkkujen kanssa leikit sujuu aina, tyttö halailee yksi vuotiasta serkkuaan, isommat leikkii hänen kanssaan ja jopa tuo esiteini kiltisti juttelee ja touhuu tytön kanssa.

Tarjolla meillä oli mansikkavadelma täytekakku,  joka on minun kolmas kakku minkä olen koskaan vääntänyt, siksi ulkonäkö ei ole mikään niin kaunis. Kirjaimet suttasin valokuvasta.  Mies teki kuivakakun ja minä tein tavallisia keksejä ja sokerittomia keksejä. Tarjolla oli myös karjalanpiirakoita, kinkku ja jauheliha "pötköjä", hedelmiä ja kasviksia. Noista tarjottavista parhaiten meni kaupaksi nuo pötköt, kehittelin ne ihan omasta päästä, ja kun itse ehdin pöytään, ne oli loppu.

Neidin juhlat oli onnistuneet, tyttö selkeesti nautti päivästä. Äiti oli kyllä väsynyt illalla, ensi viikonloppuna tulee vielä muutama vieras, mutta juhlat on nyt juhlittu ja me palataan takaisin arkeen. Mielestäni minun ja tytön vaatteet oli nappi valinta. Molempien vaatteet oli mukavat päällä, minä tykkään tuosta omasta mekosta paljon, rento, mutta jotenkin niin minun tyylinen ja nätti. Tyttö valitsi itse paidan kaupasta ja hameesta tykkäsi heti kun sen joku aika sitten ostin. Mielestäni oikein kivaa yhdistelmä ja sopiva juuri tähän tilaisuuteen.

Meidän pieni suuri aarre.

Meidän prinsessa täytti juuri 2 vuotta!

Hän on tehnyt perheestämme täydellisen.  Tuo pieni ihme on juuri se mitä me tarvittiin, odotettiin ja toivottiin. Kaksi vuotta hän on tuonut elämäämme suunnattoman paljon rakkautta ja iloa. 

Joka ikinen päivä ihmettelen, miten ihana hän on ja miten onnellinen olen kun saimme hänet.  Kaksi vuotta sitten oli pitkään ollut synkkää ja sateista, tytön syntymäpäivänä paistoi aurinko. Meidän oma aurinko syntyi. 

Meidän 2vuotias on erittäin puhelias ja taitava puhumaan. Hän on touhukas ja ihanan energinen, hän on tempperamenttinen ja herkkä. Hän on todella tarkkaavainen ja huomaa mitä ihmeellisesmpiä asioita. Hän on määrätietoinen,  reipas ja todella kova hassuttelemaan. Hän tykkää pussailla, tanssia ja leikkiä. Ennen kaikkea hän on oma ihana itsensä! 

Mitä jokaisen tulisi tietää veritulpasta!

Tässäpä kaikille tärkeää tietoa  veritulpasta. Näistä ei puhuta, vaikka jokaisen tulisi tietää ainakin muutama asia. 

Ihan ensiksi, veritulppa voi tulla kenelle tahansa. Myös sille joka on hoikka, harrastaa liikuntaa, syö terveellisesti, ei tupakoi, ei käytä alkoholia, ei ole ollut juuri leikkauksessa, ei ole ollut lentomatkalla. Kuten ehkä arvaat, edellä olevat kaikki täsmäs muhun ja silti tulppa tuli. Eli veritulppa voi tulla vaikka riskejä ei olisi. Lohdutonta. Ainakin mun mielestä,  musta olisi helpompaa jos esim.  voisi lopettaa tupakoinnin ja vähentää riskiä. Mutta kun ei voi tehdä mitään..

Vai voiko..
No tämä oli minullekin yllätys, veritulppa voi tulla nestehukasta. On kai aika yleinen urheilijoilla tai vanhuksilla, juuri tästä syystä. Se voi tulla mahataudin jälkeen nestehukasta. Joten muistakaa juoda. Sanomattakin on jo selvää, että elintavat kannattaa laittaa kuntoon. Voit myös tietämättäsi kantaa geeniä, joka lisää verenhyytymistä. Joten ihan arpapeliähän tämä on.

Mutta sitten niihin tuntemuksiin ja oireisiin.
Itselläni ei ollut missään vaiheessa pohjekipua,  vaikka yleensä tulppa lähtee sieltä ja kun se lähtee liikkeelle, on tila hengenvaarallinen. Ei ole tietoa mistä tulppani on lähtöisin,  joten älä luota siihen että ensin tulisi pohjekipua ja sitten vasta jotain vakavaa. Sitä jotain vakavaa voi tulla ihan yllättäen. Minulle tuli eräänä sunnuntai aamuna voimaton olo,  en jaksanut seistä, rintaa pisti ja hengittäminen oli vaikeaa.  Oloni oli ehkä jo lauantai illasta lähtien voipunut, mutta sunnuntai aamuna olo tuli yllättäen ja rajuna. Todella nopeasti tuntui etten pysy tajuissani, en saa happea,  menetän yhteyden kaikkeen, sattuu paljon, ehkä oksettikin. Ei oikein pysty puhumaan, ei liikkumaan. Mutta, toisille oireet ei tule näin voimakkaina, jotkut vain hengästyy tavallista herkemmin.

Mutta kun päästiin ensiapuun, olo helpotti yllättäen. Alkoi kamala tärinä. Parin tunnin tarkkailun jälkeen minut lähetettiin kotiin. Loppupäivä meni levossa. Yö oli aika kamala, rintaa pisti koko yön, ajattelin kuitenkin että se on vain närästystä tai jotain. Illalla myös vasemmasta kädestä hävisi välillä tunto. En jaksanut kävellä kuin huoneesta toiseen ja olin jo hengästynyt ja väsynyt.

Seuraavana päivänä menin muusta syystä lääkäriin, sielä kerroin tapahtuneesta. Hän laittoi minut heti varjoaine kuvauksiin ja tuomio oli keuhkoembolia eli keuhkoveritulppa.  Hoidosta en kirjoittele nyt enempää, mutta siitä miltä sitten tuntui fyysisesti ja miltä tuntui viikon ja parin päästä. Eli miten toivuin. Ensimmäiset pari päivää olivat kamalimmat. Ensimmäisenä iltana nousi kuume, hengittäminen oli vaikeaa ja keuhkoihin ja rintaan pisti. Päätä särki ja olo oli sekava. Ensimmäisinä päivinä puhe oli myös sekavaa, tuntui oikeasti siltä ettei osaa puhua ja vaikka yritti suusta tuli mitä sattuu. Ensimmäisenä päivänä en saanut liikkua. Seuraavana päivänä kävelin muutaman askeleen, mutta vaikeaa se oli. Pikkuhiljaa jaksoin enemmän. Kun pääsin kotiin, jaksoin olla vain hetken hereillä ja kävellä vaan huoneesta toiseen, ilmeisesti kotiin paluu oli rankaa. Kolme viikkoa olin sairaslomalla ja silloin piti ottaa kevyesti. Koko sen ajan olin väsynyt, enkä vain jaksanut. Kolmen viikon jälkeen rinta ja keuhkokipu hävisi ja aloin jaksamaan taas normaalisti. Nyt kaksi kuukautta keuhkoveritulpan jälkeen juoksin ekaa kertaa lenkin tänä iltana ja se tuntui hyvältä ja kevyeltä!

Lääkärireissua ja isänpäivää.

Lupasin kirjoittaa tytön lääkärikäynnistä. Tytöllä oli siis lääkäri tiistaina ja päästiin sinne kaikki. Nyt en viitsikään kirjoittaa sen yksityiskohtaisemmin kuin että käynti meni hyvin. Tyttö oli reipas, leikki ja puhui paljon. Lääkärin mielestä tyttö puhuu paljon ja monipuolisesti. Ja näin on, neiti on erittäin puhelias ja koko ajan. Lääkärissä selvittiin täysin ilman itkuja, hoitajalla neiti pisti tapansa mukaan hanttiin pituuden mittauksessa. Lelut oli niin kivoja ettei tyttö olisi malttanut lähteä kotiin. Ja tietysti tyttö pääsi taas sairaalan liukumäkeen isin kanssa. Tällä kertaa tyttö sai hoitajalta lorupussin.

Meidän isänpäivä oli rento. Se vietettiin niin kuin isi halusi, ihan vain kotosalla, mukavaa yhdessä oleilua. Päivä sujui myös paljolti lapsentahtisesti. Tyttö nukkui aamulla yhdeksään asti, puolenpäivän tienoilla saatiin kavereita kylään. Tuon jälkeen ulkoiltiin kolmistaan, leikittiin, syötiin, katseltiin muumeja ja muovailtiin taikataikinasta. Tosi kivaa kun ei tarvinnut istua autossa eikä pönöttää epämukavissa vaatteissa. Uskaltaisin jopa väittää että erittäin lapsiystävällistä.

Isinpäivä korttiin kyselin tytöltä kaikelaista isistä, viimeinen kysymys oli: Mistä isi tykkää? Tyttö vastasi heti: "Minusta" 

Blondeilla on aina hauskempaa vai miten se meni..

 

Olen ollut aina blondi ja pitkään myös pitkähiuksinen. Paitsi, että vuosi sitten kyllästyin kai ainaiseen värjäämiseen ja kävin värjäyttämässä tummat hiukset. Ajatuksena että oma väri saa kasvaa eikä tyvi näy niin selkeästi. Noh tumma oli kamala. Aluksi se oli ihan hirveä välillä ja välillä ihan kiva. Kesä vaalensi onneksi väriä paljon ja silloin olinkin siihen ihan tyytyväinen. Mutta koko ajan halusin silti vaalean takaisin. 

Tänään menin kampaajalle leikkaaman hiuksiani vuoden tauon jälkeen ja mietin pitkään värjäänkö vai en. Olin jo aikalailla sitä mieltä että koitan edelleen sietää tummaa. Mutta kun kampaaja ehdotti raitoja niin innostuin. Ja kun pääsin kotiin kampaajalta olin niiiiiiiiiiiiin tyytyväinen.  Mä oon taas blondi! Jee. Nämä ovat ihanat. Tummat ei sovi mulle yhtään. Eihän tämä niin vaalea ole kuin silloin ennen, mutta vaalean kuitenkin.  Tämän tukan kanssa olo tuntuu jotenkin paljon enemmän minulta itseltäni. 

Taaperon syksyä

Täällä on touhuttu niin paljon, ettei konetta ole paljoakaan ehtinyt availla. Tytön synttärit lähenee ja niitä kovasti suunnittelen. Päiväuniajat ovat menneet pihahommissa ja iltaisin tytön mentyä nukkumaan olen ollut väsynyt.  Mies tekee usein iltaisin vielä työpäivän päälle remppaa, niin minusta on vähintäänkin kohtuullista että haravointi hommat on minun vastuulla. Viikonloppu meni tytön kanssa touhutessa, mies teki remppaa ja siirsi postilaatikkomme toistamiseen. Täällä pitää siirtää postilaatikot lähelle tietä ja ryhmittäin, meillä ei siirtynyt kuin pari metriä, mutta mutta.. asia ei ollut ihan niin yksinkertainen, virheelisen tiedon takia postilaatikkoa veivattiin ympäri tonttia.

Tytön kanssa olen puuhaillut kaikenlaista. Ollaan leivottu, askarreltu, tanssittu, retkeilty, käyty avoimessa päiväkodissa.. Paljon on rakenneltu dubloilla, tehty liukumäki sisälle ja luettu. Tytön mielikuvitus on kehittynyt huimasti. Hän leikkii koko ajan mielikuvitusleikkejä, lelut onkin aikalailalla uhohduksissa. On ihanaa seurata hänen leikkejään, miten innoissaan toinen on, keksii kaikenlaista ja eläytyy ihan täysillä. Mielikuvituksen lisäksi tytöllä on nykyisin erittäin hyvä huumorintaju. Hän on aikamoinen höpsöttelijä, eipä ole yhtään päivää jolloin en purskahtaisi nauramaan, kun hän koittaa minua naurattaa. Meillä on tapana ostaa tytölle uusia leluja vain synttärilahjaksi ja jouluna, kirppareilta tulee ostettua pitkin vuotta jotain pientä ja pari uutta on tullut hankittua muuten vaan. Nyt tyttö odottaa selkeästi synttäreitä, joulua ja uusia leluja! Viime päivinä olen piristänyt meidän touhuja muutamalla jutulla.

Tämä pyörä on meillä lainassa,  hyvät leikit saatiin aikaiseksi ja mukava ulkoilu.

Nämä ostin kirpparilta,  näitä tyttö jaksaa väsäillä ja nimetä eläimiä ja numeroita.

Otettiin pitkästä aikaa katuliidut esille. Näillä on nyt piirretty monta päivää.

Tällä viikolla tytöllä oli lääkäri taas, mutta siitä lisää myöhemmin.  Perjantaina aion olla niinkin retee, että käyn kampaajalla. Kaippa se on kerran vuodessa käytävä :)