Paljastuksia :D

MINÄ

★en katso telkkaria

★en käytä alkoholia

★en ole koskaan ollut lentokoneessa
(Eikä ole mitään kiinnostusta lähteä)

★myöhästelen ja unohtelen asioita. Myöhästely on kyllä vähentynyt lapsen saannin jälkeen, mutta tavaroiden hukkaaminen lisääntynyt. Joka päivä melkein saa etsiä avaimia, puhelinta..

IHME

♥ei ole koskaan joutunut nukahtamaan yksin yöunille
(Nukutamme hänet viereen, ihanaa nukahtaa lähekkäin)

♥on äärettömän eläväinen, sosiaalinen, tarkka ja huumorintajuinen lapsi

♥ei ole maistanut karkkia eikä limua

♥ei ole joutunut olemaan epämukavissa vaatteissa. En halua pitää lapsellani mitään tiukkoja farkkuja tai muita puristavia vaatteita. En ymmärrä kun lapsille ja jopa vauvoille puetaan mukamas  "muodikkaita merkkivaatteita". Onpa sitten mukava koittaa nukkua kaukolossa farkut jalassa tai taaperon koittaa leikkiä epämukavissa. Ja sitten vielä nämä "älä istu hiekkaan niillä sun uusilla molokukkuumeeandai housuilla". Pointtihan oli, että lapseni saa pitää mukavia ja sellaisia vaatteita joita saa huoletta sotkea. Ja hyvältä näyttää vaikka onkin kirpparilta ostettu! Tahdon myös opettaa lapselleni ettei ihmisen arvo ole vaatteista tai mistään muustakaan materiaalista tai rahasta kiinni. Muistan erään hoitolapseni joka nälvi lapsia joilla ei ollut jotain hänen mielestään cooleja vaatteita päällä. Hän myös aina prassaili sillä mietn hieno puhelin tai auto isällä on. Oliskohan kenties vanhempien mallit ja asenteet vaikuttanut...

ISIMIES

★on ollut aviomieheni 4 vuotta

★on uskomattoman ahkera

★on nykyisin aamuvirkku ja iltatorkku, herää viideltä ja nukahtaa usein tytön viereen yhdeksältä.

★on hirmuisen taitava. On tehnyt meille mm. kaikki sängyt. Ja tämän rempan suhteen osaa näköjään ihan mitä vaan.

Isi laittoi aamulla minun vaatehuoneen lattiaan laminaattia ja sai seurakseen pikku apulaisen.

Touhutalo

Me oltiin tänään Hämeenlinnan Touhutalossa. Koko perheellä oli kivaa. Olen käynyt aiemmin tytön kanssa Riihimäen HopLopissa. Sieläkin oli mukavaa, mutta sielä oli todella likaista. Työn puolesta olen käynyt myös Huimalassa, kiva paikka sekin. Sinne mennään sitten joskus kun tyttö on isompi. 

Tytöllä meni tänään riisi nenään. Sanoin miehelle, ja hän keksi samalla sekunnilla että otetaan se pois nenäimurilla (siis sillä jolla imetään räkää nenästä, meidän malli yhdistetään imuriin). Ja niinhän se lähti. Aika kätevä vehje.

Pari iltaa sitten olin jo sängyssä kun mies tuli nukkumaan. Hän tuli suoraan suihkusta ja alkoi etsimään alushousuja kaapista. Kaapilta kuului: "Pitkät kalsarit, uimakalsarit... mul ei oo yhtään kalsareita. Sä haluat et tyttö muistaa äidin joka leikki ja touhus tytön kanssa eikä äitiä joka teki vaan kotitöitä. Mut mä haluaisin et tyttö muistais isän jolla on housut." 

Niinpä. :D

Arvonta!

Tällä kertaa arvotaan lapsille ( tai miksi ei aikuisillekin) tarroja ja askartelupapereita. Tästä puuhaa sadepäiviin!

Osallistut arvontaan kertomalla kesän suunnitelmista, laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi.

Arvonta päättyy 15.7.2015.

Tutti

Jos joku ei ole huomannut, niin vettä sataa. Mutta meitä ei haittaa. Me ulkoillaan silti. Eilen tytöllä ei sujunut sisällä oikein mikään leikki, joten ehdotin että vedetään saappaat jalkaan ja lähdetään hyppimään vesilätäköihin. Niinhän me lähdettiin, molemmat hypittiin ja vesi lensi. Ja hauskaa oli. 

 Meille kuuluu ihan hyvää. Viikonloppuna juhlittiin ja muuten ollaan elelty ihan perusarkea. Puistoiltu ja leikitty. Tyttö on innostunut nyt muovailemaan ja se on myös äidistä kivaa puuhaa. Leivottu on myös ja pyöräilty ympäri kyliä. Kovasti me tytöt on odotettu isimiehen kesäloman alkua, tänään tuo lähti taas aamulla puoli seitsemän ja palasi illalla puoli kahdeksan ja ilmoitti huomenna kesäloman alkavan. Vaikka me ei ollakaan suunniteltu mitään kummempia kesäksi, ulkoillaan paljon ja ollaan vaan. Voipi olla myös vähän outoa kun isi on kotona.

Tyttö on piristynyt erittäin paljon, vihdoin alkaa vissiin vointi olemaan ok. Hampaita näyttäisi tulevan neljä yhtä aikaa,  kolme puhjennut juuri ja neljäs tekee tuloaan. Jee kohta kaikki hampaat suussa, toistaiseksi.

Meillä vierailee välillä täällä uhmapeikko tai milä lie känkkäränkkä. Missään ei olisi kivaa ja mikään ei olisi kivaa. Kaikkeen vastataan EI tai POIS. Levitetään kaikki mitä käsiin saadaan, tungetaan tahallaan suuhun kaikenlaista ym. Onneksi tänään on ollut oikein hyvä päivä. Aamulla muovailtiin ja käytiin puistossa, tyttö jaksoi kävellä melkein koko matkan kotiin.  Ruoka maistui ja unille käytiin mielellään. Iltapäivällä poljetttiin mummolaan ja huomenna saadaan tytön kaveri kylään.

Meillä on menossa tutin käytön vähentämisharjoitukset. Meidän tyttö alkoi käyttää tuttia vasta noin 6kk iässä. Tämäkin vain ehkä siksi kun neuvolassa sitä niin suositeltiin. Tyttä nukkui lähes koko ajan tissi suussa. Mutta eipä se öihin vaikuttanut, vain ikä meidän kohdalla toi muutoksia tissittelyyn öisin. Ihmettelen muuten usein, miksi kehoitetaan vähentämään imetystä öisin ja jopa lopettamaan puolen vuoden iässä. Yöimetyshän on erittäin tärkeää maidontulon kannalta. Sitten äidit ihmettelevät kun maidon tulo vähenee tai loppuu kun öisin ei imetetä. Itse imetin öisin vielä tytön ollessa 10kk, olisin varmaan jatkanut pidempäänkin jos tietoa olisi silloin ollut enemmän. Hyvin kuitenkin riitti maitoa reilusti yli 1vuotiaaksi asti.

Ja paluu tuttiin. Taas eksyin aiheesta. Tutin käyttö oli meillä vähäistä alle 1v. Tyttö kun sai aina rintaa kun halusi. Sitten kun hampaita alkoi tulemaan urakalla ja lääkitys oli ihan päin honkia oli tutin kaipuu kova. Lapsemme olo oli todella huono keväällä ja hän kaipasi tuttia lohduksi paljon. Lääkärit kehoittivat antamaan tuttia, jos vain on joku keino mikä helpottaa huonoon oloon. Ja nin tuttia imettiin huoletta. Nyt vointi rupeaa olemaan hyvä ja neuvolasta kehoitetaan lopettamaan tai ainakin vähentämään tutin käyttöä.

Vähentäminen on ollut välillä vaikeaa. Tyttö haluaisi pitää tuttia koko ajan. Olen kuitenkin antanut sen nyt vain unille ja ulos välillä. Tänään sujui hyvin. Tarkoitus ei ole vielä lähiaikoina jättää tuttia kokonaan pois, mutta jospa saataisiin päiväkäyttö vähemmälle.

Kirpparilöytöjä ja lukuvinkkejä

Löysin nettikirpparilta tytölle kirjoja, tänä aamuna lähdettiin ne keskustasta hakemaan. Hyvä reissu taas kaikin puolin, hyvät ostokset, hyvä lenkki pyörällä ja käytiin matkalla Linnan leikkipuistossa. Ei olla aiemmin käyty sielä. Ihan kiva, ei ehkä näin pienelle kauheesti mitään. Ja meidän tyttö selkeesti viihtyy paremmin jos on vain muutama lapsi eikä mitään hulinaa.

Löysin siis viisi kirjaa yhteensä 4e. Paikan päällä myyjä antoi vielä yhden kaupanpäälle.

Nämä on ihania. Joka sivulla oma ääni, helppo pienen painaa ja todella hyvälaatuiset äänet. Aidot.

Tuo minun päiväni tuli kaupanpäälle,  luettiin sitä jo päiväuni saduksi, hyvältä vaikutti. Kivat kuvat joissa riitti tutkittavaa ja lapselle tuttuja juttuja.

Värien ja muotojen mysteeri oli aika upee. Siinä on 25 muuttuvaa kuvaa, kun kirjaa kääntelee, kuvat vaihtuvat taianomaisesti.

 Samaan syssyyn kuvasin vähän muitakin kirjoja, kirjoja joita meidän tyttö tällä hetkellä tykkää lukea.

Nämä tämänhetkisiä lemppareita.

Myös näitä luetaan usein.

Tulossa meidän päivä postaus ja arvonta!

Juhlat

Meillä vietettiin lauantaina erään 30 vuotis juhlia. Tukkaa vähän kiharsin ja päälle puin uuden mekon. Mekko oli hurjan iso vaikka piti sopia s kokoisille, pienensin sitä itse ennen juhlia. Muuten mekko oli mukava ja hyvän pituinen, kun pikku neidin perässä sai taas kontata pitkin poikin. Samasta nettikaupasta tilasin muutaman topin, mutta nuo lähtivät palautukseen. Eivät istuneet yhtään.

Olen varmasti maininnut ennekin että en osaa leipoa. Ensimmäisen kakun tein Ihmeen 1v synttäreille ja tässä nyt toinen. Yllätteän tämä kakku oli menestys ja sai paljon kehuja mausta. Ulkonäkö ei ole kovin kaunis, mutta väliäkös sillä ja kakun koristelua on kiva harjoitella. Ehkä viiskymppisille ulkonäkökin on hyvä :)

Juhlat meni hyvin. Tarjottavat maistui, lapsilla oli kivaa ja aikuiset pelaili. Ihme nautti kun läheisiä ihmisiä oli useampi yhtä aikaa kylässä. Ainoa mikä harmitti etukäteen, oli vieraiden vähyys. Juhliin oli kutsuttu aika paljon vieraita, mutta todella moni ei tullut, yli puolet kutsutuista ei tullut. Mutta päivä oli tosi kiva ja tämä määrä vieraita oli juuri sopiva. Ehti kaikkien kanssa jutella hyvin ja oli mukavan leppoisaa.

Tyttö oli kuin perhonen, niin suloinen.

Vapaa

Vaikka blogini viimeisimmät kirjoitukset ovat olleet ehkä hieman synkkiä tai valitusta milloin mistäkin, olen silti onnellinen. Erittäin onnellinen pienestä ihanasta tyttärestä ja rakkaasta miehestäni. Pieni ihana perheeni. Nuo kaksi saa mut aina hyvälle tuulelle ja heidän seurassa on hyvä olla, tietysti. Vaikka on murheita ym. olo on hyvä, onnellinen ja tyyni. Meillä on kesken kaikenlaista, mutta silti tuntuu että näin on hyvä. Mies ahertaa pitkiä päiviä töissä ja kotona on remppa kesken. Meidän remppa ei ole mikään pientä pintaremppaa ja mies tekee itse ja perusteellisesti. Rempasta on tarkoitus kirjoittaa lähiaikoina lisää ja tulen esittelemään kotiamme ennen ja jälkeen remontin. Enkä tahdo mitään sääliä, enkä jutella mistään murheista kun näen tuttuja. Murheet kirjoitan ulos ja koitan arjessa olla valittamatta. Jatkuvan valittamisen kuunteleminen on kuluttavaa ja rankkaa. Toki huolista pitää voida puhua, mutta arjessa valittaminen on eriasia. Positiiviset ihmiset on ihania. Niistä saa energiaa. Onneksi heitäkin löytyy minun elämästä.

Mutta aiheeseen takaisin. Joku ehkä kuvittelisi elämämme olevan kaaosta ja joku toinen tylsää, mutta me viihdymne näin. Musta tuntuu ihanalta olla tytön kanssa kotona, yleensä ikinä ei ole kiire mihinkään ja voidaan tehdä arkisin just sitä mitä huvittaa. Ja usein meitä huvittaa pyöräillä leikkipuistoon, koska me halutaan. Saadaan tehdä mitä halutaan, voidaan pusutella ja höpsötellä, saadaan nauttia elämästä! 

Aina ei ole ollut näin.

Mä olen vapaa. Me ollaan vapaita. Mä saan tehdä mitä haluan, tietysti huomioon ottaen lapseni ja mieheni. Mutta sekin on näin, koska mä haluan, haluan ottaa heidät huomioon kun teen valintoja elämässä ja ihan vaan tässä arjessa. Saan sanoa mielipiteeni ja uskallan nykyisin sanoa sen. Kiitos tästä kuuluu ainoastaan mun miehelle. Kiitos. Hän on opettanut. Enää mun ei tarvitse myötäillä, olla hiljaa, antaa muiden päättää mun elämästä.

Mä olen vapaa.

Ajoin pyörällä puistosta pois tyytyväinen tyttö kyydissä, olo oli täydellinen, mietin mielessäni että tekisi mieli huutaa jeeeeeee ja nostaa käsi ilmaan kun viiletetään alamäkeä alas. Ja niinhän me tehtiin! Väliäkös sillä mitä muut ajattelee. Ainakin saatiin vastaantulioiden kasvoille hymyt ja tyttö kikatti.

Mä olen tälläinen.