Keuhkoveritulppa

Tämä äiti makaa sairaalassa.

Eilen aamulla mulle tuli yllättäen heikko olo, hengästytti ja tuntui että taju lähtee. Rintaa ja keuhkoja painoi. Lähdettiin isimiehen kanssa ensiapuun. Mummi pääsi meille kymmenessä minuutissa. Oloni oli ihan kamala. Automatka sairaalaan ei ollut pitkä, mutta ehdin ajatella monta kertaa että nyt tapahtuu jotain todella pahaa. Meinasin sanoa miehelle jo että soita 112.

Sairaalaan päästessä meinasin pökertyä ovelle. Mies ilmoitti minut ja pian istuin pyörätuolissa. Pian alkoi kova tärinä ja olo helpottamaan. Olin hetken tarkkailussa, mutta pian minut laitettiin kotiin. Loppupäivä meni levossa.

Tänään minulla oli lääkäri aika muuhun asiaan. Sielä lääkäri kysyi vointiani ja kun kerroin sunnuntaista  hän lähetti minut heti keuhkokuvaan rötgeniin. Itse mietin vain tyttöäni, äkkiä nyt että pääsen pian oman pienen rakkaan luo. Kohta on päiväuniaika, tyttö ei osaa nukahtaa ilman minua. Eikä tuo sitten nukkunutkaan päiväunia.

Pian lääkäri ja hoitaja saapui. Et kävele enää senttiäkään. Sinulla on keuhkoveritulppa. Mietin vain koska pääsen kotiin ja mitä tehdään? Mä tahdon tytön luo. Tyttö ei koskaan ole ollut erossa musta yli 2h, kohta ollaan oltu erossa 4h. Lääkäri sanoo että olet täällä yön tai kaksi, ainakin. Silloin mä alan itkemään,  mä en kestä, mun tyttö tarvii mut. Tyttö on nukahtanut aina vain mun syliin. Meidän tyttö on muutenkin niin äidin tyttö kun voi olla.

Sitten mut viedään ensiapuun makuuasennossa. Ennen kuin ehdin huomata mahaan isketään ensimmäinen liuotus. Lääkärikin tulee heti, piuhat kiinni ja kaikenmaailman kysymyksiin pitäisi osata vastata.  Tärisen pelosta. Voikun mies olisi täällä. Hoitaja onneksi saa olon vähän rentoutumaan. Ja pian lääkäriltäkin irtoo vitsejä. Ja minäkin lopetan tärinän. Kuolenko mä? 

Nyt olen osastolla, huomenna tutkitaan lisää. Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa yhteisistä hetkistä. 

Mitä äiti tekee päiväuni aikaan?

Mä olen nukkunut kaksi kertaa tytön päiväuni aikoina. Ensimmäisen kerran kun tyttö oli noin viikon ja toisen kerran kun olin itse kipeenä tytön ollessa yli 1v. 

Ihan alkuun tyttö nukkui vain sylissä, joten uniajat meni nukkumatelineenä :) Sitten kun vauva alkoi nukkumaan vaunuissa, hän nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Silloin kävelin joka päivä vähintään kolme kertaa puolesta tunnista tuntiin. Äiti oli sillon aika väsynyt. Jossain vaiheessa tyttö alkoi nukkumaan myös paikoillaan olevissa vaunuissa, silloin mamma pääsi siivoomaan ja huilaamaan.

Nykyisin ja aika pitkän aikaan tyttö on nukkunut yhdet päikkärit, meidän neiti alkoi muuten nukkumaan tosi aikaisin vain yhdet päikkärit, äiti touhuaa aika vaihtelevasti kaikenlaista.

★ Yleensä tytön nukahtamisen jälkeen järjestelen vaatteita ja tavaroita paikoilleen, laitan tiskejä, taittelen pyykkejä tai teen ruokaa.

★Lähes aina istun myös ainakin muutaman minuutin ja lueskelen jotain tai olen

koneella. Mulla vaan usein on se periaate että ensin touhotan ja sitten huilin jos 

ehdin. 

★Joskus päiväuniaika menee pihahommissa tai marjapuskissa, jos mummi vahtii tytön unta. 

★Joskus järjestelen kirpparitavaroita tai teen ilmoituksia toriin.

 ★Toisinaan maksan laskuja, kerran pari olen ommellut, joskus siivoan kaappeja, teippaan kirjoja, käyn läpi pieniä vaatteita.

Äiti teki pikapupun

 ★Joskus pyyhin kaappien ovia, toisinaan kirjoitain, välillä leivon, joskus otan jalkakylvyn, joskus pesen hampaat toistamiseen rauhassa ja ajan kanssa.

 ★Usein syön tai napostelen. 

★Pari kertaa olen jopa lukenut koko päiväuniajan ja levännyt ihan koko uniajan. 

★Joskus jumppaan tai venyttelen

★Muutaman kerran olen käynyt kirpparilla ja pari kertaa lääkärissä. Mamma polkee tuhatta ja sataa jotta ehtisi käydä päikkäreillä asioilla :D

★Yleensä ja lähes aina järjestelen,  siivoan ja teen ruokaa.

Eksyksissä

No niin, nyt on kai ripulit selätetty ja ehtii muutakin tekemään kun olemaan vessassa. Viikonloppuna me lähdettiin ajamaan kohti Pohjaa, kohteena oli 2v. synttärit. Menomatka sujui ihan hyvin, vaikka neiti nukkuikin vain puoli tuntia, lauleskeli tyytyväisenä muun ajan. Synttäritkin meni kivasti, tyttö oli oma ihana itsensä, jutteli reippaasti ja leikki ja söi hienosti. Yöksi jäätiin Karjalohjalle Päiväkumpuun, koska ajomatka on liian pitkä tytölle, että voisimme ajaa edestakaisin. Emme päässeet Päiväkummussa uimaan, allasosastot oli remontissa. Tyttö tykkäsi kun pääsi hyppimään trampoliinilla ja pallomereen, hän tykkäsi myös leikkiä Päiväkummun leikkitilassa. Ainoa mitä hän kaipasi oli muut lapset, muita lapsia ei näkynyt yhtäkään. Sunnuntaina ajoimme kotiin ja tyttö nukkui koko kotimatkan.

Sunnuntaina pikku neiti leikki melkein kokoa illan kanssani dubloilla. Käytiin kyllä vähän ulkonakin, mutta muuten viihdyttiin olkkarin lattialla. Maanataina lähdettiin aamulla avoimeen päiväkotiin tutustumaan. Tarkoitus oli mennä pyörällä tuo vähän alle 4km matka, mutta rankka sade pistikin meidät bussiin. Mikä oli ehkäpä virhe.. En tunne Hämeenlinnaa oikeestaan yhtään, nämä alueet on ihan vieraita ja olen huono hahmottamaan paikkoja. Tuttavani sanoi paikan olevan HAMK:in tiloissa, minulla ei ollut tietoa missä se on. Uskoin kuitenkin löytäväni, katsoin kartasta ennenkuin lähdettiin ja ajattelin että rakennus on varmaan iso ja näen sen. Näinkin ison rakennuksen ja talon kyljessä HAMK,  siihen sitten jäätiin keskelle rankasadetta. Paitsi että rakennus oli ihan väärän nimisellä tiellä ja mä olin ihan hukassa. Hetki siinä pöyrittiin ja ihmeteltiin. Kyselin neuvoa muutamalta vastaantulijalta, yksi poika osasi onneksi sen verta kertoa että se on ison tien toisella puolella. Mutta moottoritien toiselle puolelle pääseminenkään ei ollut kovin helppoa.. Me oltiin kyllä ihan eksyksissä. Onneksi poliisit olivat pysähtyneet tien reunaan ja kysyin heiltä. He neuvoivatkin tarkasti perille asti, ja niin me päästiin Nipsulaan. Tyttö onneksi kuivana, äiti ei. Kotimatka sujui huomattamasti helpommin.

Tänään tiistaina ollaan ulkoiltu ja leikitty, käytiin myös telmi lapsesi kanssa jumpassa. Loppuviikolle ei ole sen kummoisempia suunnitelmia, taaperokahvilaa ja siivoilua. Tyttö yllätti tänään minut ihan täysin. Tultiin jumpasta pois ja tyttö käveli rappusia alas. Hän laski rappuset yksi, kaksi, kolme, neljä,  viisi. En tiennyt että hän osaa laskea viiteen!

Kimpsut niskaan ja pihalle

Tässäpä meidän neidin tämän syksyn vaatteet. Olen ostanut tytölle yhden haalarin uutena ja se on tässä. Name it softshell liila haalari, se on tytölle reilu, joten varmasti mahtuu keväälläkin. Haalari on jo päässyt käyttöön kun ollaan pyöräilty aamuisin harrastuksiin. Vieressä kirpparilta ostettu reimatec takki. Tämä on ihan äidin suosikki ja tätä vähän etsiskelinkin.

Nämä on sitten enempi joka päiväiseen rytykäyttöön. Me ulkoillaan paljon ja ei välitetä kurasta eikä muuasta liasta, joten tarvitaan useampi haalari ja sellaiset jotka saa sotkeentua ja kestää vettä. Vaaleansininen reimatec haalari on ostettu viime keväänä kirpparilta ja se on ollut kovalla käytöllä. Kelpaa silti vielä hyvin ja mahtuukin ainakin alkusyksyn. Viereinen haalari saatiin keväällä kaupanpäälle kirpparilta,  tämäkin on ollut jo useamman kerran käytössä. Hyvä on ja hyvin toimii.

Tämä puku ostettiin muistaakseni eurolla kirpparilta. Takkia on käytetty nyt syksyllä, mutta housut eivät ole vielä päässeet käyttöön, mutta eiköhän nekin pian jalkaan pääse.

Tytöllä on pari ohuempaa pipoa keväästä, mutta pipoja ja kypärämyssyjä pitää ostaa lisää. Muutamat hanskat myös löytyy ja sormikkaita on jo käytetty jonkin aikaa. Tyttö palelee herkästi. Kenkiä on kahdet superfitin kengät, niistä tyttö tykkää, ilmeisesti mukavat jalassa. Ja kumpparit jotka tänäänkin aamulla vetästiin jalkaan. Tällä viikolla koitan metsästää tytölle asusteita ja kenkiä lisää.

Huomenna pääsette lukemaan meidän tämän päiväisestä eksymisestä ja viikonlopun "kylpyläreissusta"

Vaivoja ja ylpeyttä.

Täällä on ollut vähän hiljaista. Syystä että, tässä perheessä on ollut hieman terveysongelmia. Flunssaa, vatsavaivoja ja mystisiä kipuja ja patteja. Onneksi pienin on selvinnyt kaikista vähäisimmillä oireilla, eli flunssalla. Paitsi että tyttö on tällä viikolla jäänyt keinun alle ja kaatunut suihkussa, voi pientä.  Ja voi äidin sydäntä kun se särkyy kun pieneen sattuu.

 Tyttö on ihan maailman reippain. Mä olen viime päivinä ollut tytöstä ihan super ylpeä. Hän on niin taitava, puhuu hienosti ja paljon, on niin sosiaalinen ja osaa hyvät tavat. Uskomattoman nopeasti kehitys on edennyt kun lääkitys saatiin kuntoon. Mä niin nautin kun lapseni riehuu, jee, hän voi hyvin! Hän jaksaa leikkiä! Tyttömme puhuu paljon, koko ajan. Hän on todella kiinnostunut muista ihmisistä ja tekee todella tarkkoja huomioita, joita edes aikuiset ei huomaa. Pakko sanoa myös että erityisen ylpeä olin jumpassa kun lasten piti kuunnella ohjeita ja muut ei jaksanut,  mutta tyttäreni istui nätisti sylissäni ja kuunteli. Myös eräässä toisessa paikassa jossa oltiin syömässä pöydän ääressä, hän istui nätisti ja söi. Hän katseli aikuisia ja osallistui keskusteluihin omilla sanoillaan. Muut lapset eivät pysyneet pöydässä. Mikäs onkaan parempaa kuin ylpeys omasta lapsesta.  Me kaikki varmasti saamne nauttia tuosta tunteesta. Jokainen varmasti eri tilanteissa, mutta nauttikaa. Ja kertokaa lapselle miten taitava hän on.

Ensi viikolla koitetaan palata takaisin tiuhempaan kirjoitustahtiin.

Kesän viimeinen lämmin päivä

Tutista luopuminen lempeästi

Etsin pitkään vinkkejä miten luopua tutista lempeästi. Noudatan paljolti kiintymysvanhemmuuden periaatteita ja mietin miten tutista luovuttaisiin niin. Välillä pohdin onko se mahdollista, mutta kyllähän se on. Tietoa tai kokemuksia aihesta löytyy vähän. Niinpä pohdin ja pohdin asiaa ja päädyin tässä kertomaani ratkaisuun.

Meidän tyttö oli ensimmäisen vuoden ihan tissitakiainen.  Hän halusi rintaa usein ja saikin. Noin puoli vuotiaana hän alkoi käyttämään tuttia ja yhden vuoden jälkeen tutista tuli tärkeä.  Tytön olo on ollut huono n.10kk iästä 1v8kk ikään asti. Tutti oli silloin kovasti käytössä. Tietysti, kun se helpotti oloa. Kesällä kun vointi saatiin paremmaksi, rajoitettiin tutin käyttöä uniajoille. Se sujui hyvin. Tyttö oppi nopeasti että tuttia käytetään vain nukahtamiseen.

Pari viikkoa sitten tytölle tuli nuha eikä tutin imeminen onnistunut. Tyttöä vähän ärsytti se. Minä näin tilaisuuden tulleen ja leikkasin tutista pienen palan. Tyttö ehdotti tuttiin teippiä ja että ostettaisiin uusi. Mitään itkuja ei kuitenkaan tullut. Liekkö johtunut siitä ettei pariin päivään imeminen ollut muutenkaan sujunut kuin yleensä. Ensimmäinen viikko sujui hyvin, tyttö nukahti unille tyytyväisenä, vaikka se välillä kestikin vähän kauemmin.  Ja heräsi aamulla aiemmin kuin ennen, noin viikon herättiin 6 ja 7 välillä. Nyt ollaan taas palattu normaaliin klo.8 herätykseen. Vähensin tutista aina parin päivän jälkeen vähän.

Nyt toisella viikolla muutamana kertana neiti on protestoinut unille menoa. Mitään isoja itkuja liittyen tuttiin ei ole tullut. Välillä unille käydessä tyttö on vähän harmistunut, mutta syli on rauhoittanut tytön. Hän onkin nyt halunut nukahtaa useammin syliin, ja se tietysti hänelle sallitaan. Unille ei enää aina mennä mielellään, niin kuin ennen kun tiesi että tutti odottaa. Mutta kivoilla kirjoilla, äidin sylillä ja unipupulla olen useimmiten saanut neidin mielellään sänkyyn ja unille. Meidän tyttö on erittäin ihanan tempperamenttinen ja tietää mitä tahtoo ja kertoo sen. Onneksi minä osaa käsitellä häntä hyvin ja tiedän mistä narusta vetää.

Tuohon taaperon nukuttamiseen haluaisin vielä kertoa oman mielipiteeni. Mä en ymmärrä miksi lapsen pitäisi nukahtaa yksin? Minne vahnemmilla on niin kiire ettei voi tarjota läheisyyttä silloin kun lapsi sitä useimmiten eniten haluaa? Ei kai minnekään, tai en ainakaan keksi tärkeämpää puuhaa. Lapset useimmiten nukahtaa parhaiten kun nukuttaja on rauhallinen ja levollinen, lapsi kyllä huomaa jos kaikki ajatukset on tulevissa telkkariohjelmissa tai äiti miettii, nukahtais jo, niin pääsisin siivoamaan. Kyllä ne ohjelmat voi kattoa myöhemminkin ja siivota voi huomennakin.

Nyt meilä asustelee tyttö joka ei käytä enää tuttia. Tuntuu aika uskomattomalta, kun vielä hetki sitten tutti oli jatkuvasti suussa. Ja tärkeintä että pikku neiti ei joutunut pahemmin itkeskelemään. Tuttia ei enää ole ja äsken nukutin hyväntuulisen tytön päiväunille, neiti vaan kikatteli ja luetteli muumihahmojen nimiä.