lauantai 5. syyskuuta 2015

Vaivoja ja ylpeyttä.

Täällä on ollut vähän hiljaista. Syystä että, tässä perheessä on ollut hieman terveysongelmia. Flunssaa, vatsavaivoja ja mystisiä kipuja ja patteja. Onneksi pienin on selvinnyt kaikista vähäisimmillä oireilla, eli flunssalla. Paitsi että tyttö on tällä viikolla jäänyt keinun alle ja kaatunut suihkussa, voi pientä.  Ja voi äidin sydäntä kun se särkyy kun pieneen sattuu.



 Tyttö on ihan maailman reippain. Mä olen viime päivinä ollut tytöstä ihan super ylpeä. Hän on niin taitava, puhuu hienosti ja paljon, on niin sosiaalinen ja osaa hyvät tavat. Uskomattoman nopeasti kehitys on edennyt kun lääkitys saatiin kuntoon. Mä niin nautin kun lapseni riehuu, jee, hän voi hyvin! Hän jaksaa leikkiä! Tyttömme puhuu paljon, koko ajan. Hän on todella kiinnostunut muista ihmisistä ja tekee todella tarkkoja huomioita, joita edes aikuiset ei huomaa. Pakko sanoa myös että erityisen ylpeä olin jumpassa kun lasten piti kuunnella ohjeita ja muut ei jaksanut,  mutta tyttäreni istui nätisti sylissäni ja kuunteli. Myös eräässä toisessa paikassa jossa oltiin syömässä pöydän ääressä, hän istui nätisti ja söi. Hän katseli aikuisia ja osallistui keskusteluihin omilla sanoillaan. Muut lapset eivät pysyneet pöydässä. Mikäs onkaan parempaa kuin ylpeys omasta lapsesta.  Me kaikki varmasti saamne nauttia tuosta tunteesta. Jokainen varmasti eri tilanteissa, mutta nauttikaa. Ja kertokaa lapselle miten taitava hän on.

Ensi viikolla koitetaan palata takaisin tiuhempaan kirjoitustahtiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti