Vastauksia tähän on luultavasti ainakin kaksi. Suurin tekijä on minun nopea aineenvaihdunta. Tai miten se nyt kauniisti ilmaistaan, paska lentää ja sillä selvä. Kaikkihan me vessassa käydään.. Vatsani on tosi herkkä ja menee sekaisin milloin mistäkin. Välillä tippuu useampi kilo, olo on nuutunut, kun mikään ei pysy sisällä. Ja ei, ne ei ole vatsatauteja, tämä on lähes viikottaista. Vatsan touhut myös rajoittaa menojani, ei ole kiva mennä mihinkään eikä ainakaan kauas, jos vatsa alkaa taas temppuilemaan. Kolussa olin huono syömään. En uskaltanut syödä kun en tiennyt mistä milloinkin vatsa menee sekaisin ja osittain syömättömyys taisi johtua nirsoilusta. Nykyään olen kaikkiruokainen ja kun muut haukkuu ruokaa pahaksi on minun lautanen jo tyhjä. Syömäni ruokamäärät ovat todella suuria, syön paljon enemmän kuin mieheni. Välillä mies uskoo tosissaan että minulla on lapamato. Vuosia söin koulussa vain näkkärin päivässä. Olin tietysti väsynyt. Nykyisin osaan vähän arvoida mitä vatsa sietää, mutta pääsee se yllättämään edelleen ja usein. Ja usein en edes keksi mikä sitä ärsytti. Lääkärissä olen ravannut paljon, mitään ei kuitenkaan ole löydetty. Laktoosi-intoleranssi on diagnosoitu jo ennen koulu ikää.
Toinen tekijä joka pitää minut hoikkana on, yllätys yllätys, liikunta. Heti täytyy kertoa että Ihmeen syntymän jälkeen liikunta on jäänyt vähemmälle. Ennen Ihmettä kävin jumpissa ja salilla, nykyisin en käy. Nykyisin kävelen ja pyöräilen. Kaikkiin harrastuksiin, kauppaan, kyläilemään ym. menen tytön kanssa jalan tai pyöräillen. Ja nämä teen enemmän kuin mielelläni, saa raitista ilmaa ja liikuntaa. Liikunnan harrastamisen syy ei ole koskaan ollut laihdutus, ainoastaan hyvä olo ja selkäni pitäminen edes jossain kunnossa. Mutta hoikkana pysyminen tulee kaupan päälle.
Ja se outo haave. Toivon toisinaan että olisin lihava. :D hah, saa kivittää.
Tämä toive siksi että, haluaisin että saisin esitellä huikeaa muodonmuutosta. Katsokaa minkä työn tein! Kylläpäs oli urakka! Olinpas reipas! Ja tykkään haasteista ja tavoitteista. Olisko hienoa kun vois asetta tavoitteita, kesäksi miinus kymmenen kiloa ym.. en tiedä. Mut olishan se hienoa nähdä ne tulokset. Nyt tavoite on päästä joskus normaalipainoiseksi. Hetken olinkin, mut kauaa en saanut siitä ilosta nauttia.
On hoikkana ihan kivaa. Ei sillä. Ja ymmärrän toki että parempi näin. Ajatuksilla on joskus vain hauska leikitellä. Enkä todellakaan tarkoita että joku tietty koko olisi paras. Ihmisen arvo ei ole kiloista kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti