Blondeilla on aina hauskempaa vai miten se meni..

 

Olen ollut aina blondi ja pitkään myös pitkähiuksinen. Paitsi, että vuosi sitten kyllästyin kai ainaiseen värjäämiseen ja kävin värjäyttämässä tummat hiukset. Ajatuksena että oma väri saa kasvaa eikä tyvi näy niin selkeästi. Noh tumma oli kamala. Aluksi se oli ihan hirveä välillä ja välillä ihan kiva. Kesä vaalensi onneksi väriä paljon ja silloin olinkin siihen ihan tyytyväinen. Mutta koko ajan halusin silti vaalean takaisin. 

Tänään menin kampaajalle leikkaaman hiuksiani vuoden tauon jälkeen ja mietin pitkään värjäänkö vai en. Olin jo aikalailla sitä mieltä että koitan edelleen sietää tummaa. Mutta kun kampaaja ehdotti raitoja niin innostuin. Ja kun pääsin kotiin kampaajalta olin niiiiiiiiiiiiin tyytyväinen.  Mä oon taas blondi! Jee. Nämä ovat ihanat. Tummat ei sovi mulle yhtään. Eihän tämä niin vaalea ole kuin silloin ennen, mutta vaalean kuitenkin.  Tämän tukan kanssa olo tuntuu jotenkin paljon enemmän minulta itseltäni. 

Taaperon syksyä

Täällä on touhuttu niin paljon, ettei konetta ole paljoakaan ehtinyt availla. Tytön synttärit lähenee ja niitä kovasti suunnittelen. Päiväuniajat ovat menneet pihahommissa ja iltaisin tytön mentyä nukkumaan olen ollut väsynyt.  Mies tekee usein iltaisin vielä työpäivän päälle remppaa, niin minusta on vähintäänkin kohtuullista että haravointi hommat on minun vastuulla. Viikonloppu meni tytön kanssa touhutessa, mies teki remppaa ja siirsi postilaatikkomme toistamiseen. Täällä pitää siirtää postilaatikot lähelle tietä ja ryhmittäin, meillä ei siirtynyt kuin pari metriä, mutta mutta.. asia ei ollut ihan niin yksinkertainen, virheelisen tiedon takia postilaatikkoa veivattiin ympäri tonttia.

Tytön kanssa olen puuhaillut kaikenlaista. Ollaan leivottu, askarreltu, tanssittu, retkeilty, käyty avoimessa päiväkodissa.. Paljon on rakenneltu dubloilla, tehty liukumäki sisälle ja luettu. Tytön mielikuvitus on kehittynyt huimasti. Hän leikkii koko ajan mielikuvitusleikkejä, lelut onkin aikalailalla uhohduksissa. On ihanaa seurata hänen leikkejään, miten innoissaan toinen on, keksii kaikenlaista ja eläytyy ihan täysillä. Mielikuvituksen lisäksi tytöllä on nykyisin erittäin hyvä huumorintaju. Hän on aikamoinen höpsöttelijä, eipä ole yhtään päivää jolloin en purskahtaisi nauramaan, kun hän koittaa minua naurattaa. Meillä on tapana ostaa tytölle uusia leluja vain synttärilahjaksi ja jouluna, kirppareilta tulee ostettua pitkin vuotta jotain pientä ja pari uutta on tullut hankittua muuten vaan. Nyt tyttö odottaa selkeästi synttäreitä, joulua ja uusia leluja! Viime päivinä olen piristänyt meidän touhuja muutamalla jutulla.

Tämä pyörä on meillä lainassa,  hyvät leikit saatiin aikaiseksi ja mukava ulkoilu.

Nämä ostin kirpparilta,  näitä tyttö jaksaa väsäillä ja nimetä eläimiä ja numeroita.

Otettiin pitkästä aikaa katuliidut esille. Näillä on nyt piirretty monta päivää.

Tällä viikolla tytöllä oli lääkäri taas, mutta siitä lisää myöhemmin.  Perjantaina aion olla niinkin retee, että käyn kampaajalla. Kaippa se on kerran vuodessa käytävä :)

Mä olen muuttunut nainen..

Huomasin juuri äsken että oloni on täydellinen.

Makasin sängyssä ja  tyttäreni oli juuri nukahtanut kainalooni. En vielä viitsinyt liikahtaa ja nousta. Katselin kynttilöiden valoa joka näkyi keittiöstä, kuuntelin pientä kolinaa joka kuului alakerrasta miehen rempatessa. Katselin ja kuuntelin kauneinta näkyä mitä olen koskaan nähnyt, tytärtämme. Tyttömme ilta nukutus meni aika myöhään, käytiin vielä kaupassa kun mies tuli kuuden jälkeen töistä, syötiin iltapalaa rauhassa, höpsöteltiin ja naurettiin yhdessä tytön hassuille juteille. Sängyssä luettiin vielä kirjoja ja hassuteltiin lisää. Koko illan tunnelma oli erittäin rento, rauhallinen ja kiireetön. Miten musta on edes tullut näin rauhallinen ja lempeä. Ennen halusin että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan ja samallalailla. Taisin jopa hikeentyä ettei yöpuku ja iltajutut tehty juuri siihen ja siihen aikaan. Tiukkis. Perjantai ilta.

Päivämmme oli ollut tavallisen ihana. Aamulla leikkipuistossa, ruuan laittoa, päikkäreitä ja äidin suklaalla herkuttelua, riemua tytön ajaessa omalla pyörällä, muumien katselua sohvalla. Kun makasin tytön nukahdettua sängyssä,  mietin miten oloni on näin tyyni, rauhallinen ja onnellinen.  Mulla oli kaikinpuolin hyvä olla, olen onnellinen ihanasta miehestä ja tytöstä.  Meidän arjesta. Siitä että meillä on yksi lapsi. Siitä että me saadaan olla yhdessä. Just täällä, tässä talossa,  jossa riittää hommaa. Ja kaikki on kesken. Silti mikään ei oikeestaan ole kesken.

Mulla ei ollut tuona hetkenä kiire mihinkään. Mulla ei ole nykyisin oikeestaan koskaan kiire mihinkään kun nukutan tyttöä tai hän on juuri nukahtanut. Toki kotityöt,  ruuan laitot ym aina odottaa ja ne teenkin kun olen nukuttanut tytön. Mutta mulla ei ole kiire mihinkään ja mikään ei ole pakollista. Mä olen äiti ja mun tärkein ja ihanin työ on hoitaa tyttöä. Mun paikkani on nyt tässä. 

Kun tyttömme syntyi katsoin vielä vähän telkkaria, iltaisin joskus harmitti kun ei ehtinyt tiettyyn aikaan telkkarin ääreen kun imetin tai nukutin pitkään tyttöä. Lopetin telkkarin katselu yritykset pian. Ehkä mä tajusin jotain paljon suurempaa tästä elämästä. Mä nautin tästä tunteesta, ettei mun tarvitse, tai en edes halua olla muualla, illalla yhdeksän aikaan, kuin tyttäreni kanssa sängyllä kikattamassa ja pian jo kuuntelemassa neidin tasaista tuhinaa. Miten vapauttavaa ja tekee mielestä erittäin tyynen. Ja ennen kaikkea onnellisen.

9kk

Seuraavien 9kk aikana minä aion

•nauttia arjesta

●tehdä päivittäin ruokaa ja muita kotihommia

●nauraa kätkättää tyttäreni kanssa

●ulkoilla paljon

●tehdä tytön kanssa just sitä mitä huvittaa

●leikkiä erittäin monta tuntia

●lukea tosi tosi paljon satuja

●ottaa vastaan monta kiukkukohtausta

●valvoa liian myöhään

●tehdä päikkäriaikaan pihahommia

●lohduttaa pientä tyttöni ja kuivata monen monta kyyneltä

●koitan olla entistä kärsivällisempi äiti

●koitan olla yhtä lempeä kuin nytkin

●nukuttaa rakkaan tyttäreni viereeni tai syliini aina kun hän haluaa (toivottavasti edelleen tosi usein)

●edelleen jättää kotihommat kakkoseksi,  siivota pikaisesti ja leikkiä ja laulaa pitkään ja hartaasti.

●käydä kerran viikossa jumpassa

●viettää aikaa iltaisin mieheni kanssa (silloin kun hän remppahommilta ehtii)

●SEURAAVAT 9KK minä aion viettää tyttäreni kanssa kotona, nauttien täysin hänen seurastaan. Vielä SEURAAVAT 9KK saan olla KOTIÄITI<3

Mikään ei ole ihanempaa!

Viikonloppua

Lauantaina juhlittiin aurinkoisen pikkuneidin synttäreitä. Synttärit oli kivat ja kakku oli hyvää! Sankarin äiti ja isä olivat järjestäneet ongintaa, aarteen etsintää ja pinjatan. Meidän pikkuneiti oli ihmeissään kun sai käteensä lakupötkön, mikähän tämä on? :D Kyllähän me sitten oltiin samiksia. Kiva lauantain kaikinpuolin.

Sunnuntaina aamulla vietiin tyttö mummille, jossa häntä odotteli kummit. Neiti pääsi ulkoilemaan kummien kanssa ja me suunnattiin kirppareille. Tällä kertaa ostettiin paljon kaikenlaista.  Löysin itselleni talvitakin, tytölle ihanan haalarin,  kirjoja, lattiapalapelejä, tytölle vaatteita, itselleni mekon.. Ja mies osti lehtiä ja elokuvia. Kirppari reissun jälkeen päästiin valmiiseen pöytään syömään, kiitos mummille. Sitten me tytöt kotiin, neiti unille ja isi lähti vielä hakemaan tytölle uutta keinua (tai siis kirppari kama tuokin oli).

Unien jälkeen edessä oli perinteinen viikon ruokaostokset. Loppu päivä viettiin kotona, kaikki olohuoneen lattialla leikkien. Tosi kiva viikonloppu, mutta aika väsyttävä. Tänään oltiin avoimessa päiväkodissa ja minä kävin vielä rentoutumassa hammaslääkärissä. Meinasi kyllä uni tulla. Nyt kelpaa taas hymyillä.

Äiskä ja isi viihteellä ja tyttö ekaa kertaa illalla ilman isiä ja äitiä.

Perjantaina päästiin miehen kanssa Juha Tapion konserttiin. Suosittelen kaikille, ja erityisesti niille jotka epäilee. Juha Tapio biisit on huikeita! Voisin hehkuttaa Juha Tapion musiikista vaikka kuinka paljon..

Mutta keikka oli mahtava kaikinpuolin ja Juha on paras. Ainoa pienen pieni miinus oli että koko ilta meni seistessä, konsertissa oli vain muutama istumapaikka. Itse en vielä ole ihan samassa kunnossa kuin ennen tulppaa, joten tuo seisominen meinasi käydä rankaksi. Tanssiminen auttoi jaksamaan. 

Ensimmäistä kertaa tyttäremme laittoi yöunille joku muu kuin minä tai mieheni. Jännitin tuota todella paljon, onneksi mummi on tosi tuttu ja nukahtaminen sujui ihan hyvin. Ilman itkuja oli neiti nukahtanut. Oltiin pois vain kolme tuntia, mutta hassulta se tuntui. Vähän yli kymmenen oltiin kotona. Me ei tykätä baareissa tai vastaavissa käymisestä, viihdytään parhaiten kotona. 

Viikonloppumme oli muutenkin poikkeuksellisen tapahtumarikas, kirjoittelen lisää huomenna tai tiistaina. 

                          

Ensimmäinen hammaslääkäri

Tai hammahoitajahan tuo oli. 

Mutta kuitenkin, tytöllä oli ensimmäinen käynti tällä viikolla.

Homma sujui aikalailla niin kuin olin arvellutkin. Tyttömme on käynyt koko ikänsä verikokeissa, noin kerran kuussa, näistä käynneistä hänelle on tullut voimakas pelko kaikkia terveydenhoito juttuja kohtaan. Kun hänet kutsuu huoneeseen joku valkotakkinen tai vastaava saa aikaan paniikin. Nytkin tilanne oli sama, pikkuneiti alkoi välittömästi itkemään ja takertui minuun kuin pieni apina. Ei auttanut selittelyt ettei ole verikoetta ym. Noh hoitaja oli fiksu ja kurkkasi suuhun heti, aukihan se oli kun neiti itki ja sanoi että menee samoilla itkuilla. Tyttö kyllä ehti purra hoitajaa oikein kunnolla, hampaat saatiin kurkattua ja niin neiti rauhoittui. Hoitaja yritti viedä tytön huomiota muualle ennen kuin katsoo suuhun ja antoi pienen peilin tytölle käteen, tyttö viskasi sen raivoissaan huoneen toiseen nurkkaan.

Sitten tyttö sai valita hammasharjan, ja hän valitsi sinisen. Tämän jälkeen hoitaja halusi jutella ruokailutottumuksista, hampaiden hoidosta, tutista, tuttipullosta ja sokerista. Hän kyseli syökö tyttö karkkia tai juoko limua. Ei ole maistanut kumpaakaan. Ainoa mikä oli meidän ruokajutuissa "ei niin hyvä juttu" oli rusinat. Tyttö rakastaa rusinoita ja syö niitä välillä, mutta niistä saatiin noottia. Hampaita koitamme hoitaa parhaamme mukaan. Toisinaan tytöllä on kausia jolloin hän inhoaa todella paljon hampaiden pesua. Silloin tuntuu ettei mitkään kikat auta, ei laulut, leikit, ryhmä haut eikä mitkään. Uskon ja luulen että nämä liittyvät aina uusien hampaiden tuloon. Käytössä meillä on herra hakkaraisen pastillit ja niitä syödään aina ruokailun päätteeksi. Tuttipulloa meidän tytöllä ei ole ollut koskaan, hän siirtyi tissistä suoraan nokkamukiin juomaan piimää. Tutista neiti joutui luopumaan 1v9kk iässä. Hoitaja sanoi että hyvä kun on luopunut ennen 2v synttäreitä. Sokerista juteltiin pitkään ja siitä ajattelin kirjoittaa joskus enempi. Ehkäpä neidin synttäreiden jälkeen :D Meidän tyttö on syönyt jo jäätelöä, keksiä, kakkua ja pullaa. Mutta tästä aiheesta lisää sitten kun ehdin.