maanantai 29. kesäkuuta 2015

Punkki selässä, punkki kyljessä..

Alkuun lupaamani asukuvia. Ei kummoista, mut jotain muuta kun verkkarit.  :)
Ja nämä on mukavat silti.




Mun piti kirjoittaa pidempi juttu seuraavaksi, mutta Yäk! Punkit hyökkäs meidän kimppuun. Mä en kestä. Yäk. Olen tytön kanssa Lappeenrannassa ja nyt ensimmäisenä iltana huomasin tytön selässä punkin. Ja pian löysin omasta kyljestä. Mä en voi sille mitään että suhtaudun asiaan pelokkaan hysteerisesti. Mutta läheinen ihminen on saanut pysyvän kasvohalvauksen, mitä luultavimmin punkin puremasta. Tällä hetkellä olo on "elämä potkii päähän", joten pelkään pahinta. Miksi meille taas.. Mun täytyy sen verta kertoa, että mun elämä ei ole ollut ihan helppo. Kukaan muu ei tiedä kaikkia vaikeuksia mitä eteen on tullut kuin aviomies. Välillä tuntuu, että ongelmat kasaantuu tai on jokin epäonni. Ehkä se on opettanut mut nauttimaan ihan tavallisesta arjesta, mä en kaipaa ulkomaan reissuja enkä muutakaan.  Nautin kotona olosta ja ulkoilusta. Itse myös arvostan enemmän ihmisiä jotka on saanut vähän kolhuja,  nousseet vaikeuksien jälkeen ylös, taistelleet ja tehneet töitä onnensa eteen. Sori vaan te, kultalusikat suussa syntyneet, mun arvostus menee muualle. Toki haluaisin että itse ja perheeni olisi terve, ja vaikeuksia ei olisi. Onneksi vaikeudet ovat eniten liittyneet muuhun kuin terveyteen. Mutta toisaalta uskon että se mikä ei tapa niin vahvistaa. Kovia kokeneet ihmiset on usein vahvoja. Arvostavat onneaan ja pieniä asoita. Ja ehkä myös herkkiä, niin kuin minäkin, kolhujeni kanssa.

Meni nyt aika synkäksi. Pohtiminen on yksi lempipuuhistani ja kirjoittaminen taitaa olla terapeuttista, joten kaikki tuli taas ulos.

Loppuun kuvia täältä Lappeenrannasta, joita napsin tänään tabletilla, punkit kyljessä..





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti