maanantai 1. kesäkuuta 2015

Puskassa


     Viikonloppuna paiskimmme hommia miehen kanssa pihalla. Minä revin jo toiseen kertaan tänä kesänä kaiken rikkakasvillisuuden pensaiden alta pois. Pääasiallisesti hoidin tuon homman Ihmeen päiväuni aikaan.  Mies oli jo aiemmin laittanut kivet reunoiksi. Lauantai ja sunnuntai iltana olimme kaikki kolme pihalla hommissa. Mies levitteli suojakankaat ja yhdessä lapioitiin, kärrättiin ja levitettiin katteet.
    Välillä leikin tytön kanssa ja välillä hän touhuili yksinään. Meillä on siis pihassa yksi iso punaviinimarjapensas ja kuusi mustaherukkapensasta, niin ja perältä löytyy myös karviaismarjapensas. On todella ihanaa kun omasta pihasta saa paljon marjoja.  Me tytön kanssa syödään päivittäin marjoja ja kesällä on ihana kun niitä voi napsia pihalla ollessa. Aika urakkahan noiden poimimisessa yksin on, mutta joka vuosi siitä olen selvinnyt.
    Marjapensaat on mielestäni laitettu vähän liian lähelle toisiaan ja liian kiinni naapureiden aitaan. Niiden hoito ja marjojen poiminta on vähän hankalaa, mutta olen silti ihan tyytyväinen että on edes marjapensaita. Marjapensaat taisi olla yksi ehto kun etsittiin omakotitaloa :) Pensaiden hoito on jäänyt  ja ne on päässeet kasvamaan vähän liikaa. Meidät on pitänyt kiireisenä kodinremppa ja pieni tyttäremme. Tulevaisuudessa toivottavasti ehdin panostaa niihin enemmän. Ja on tuo ihana veljeni luvannut tulla niitä leikkelemään kun on sen aika.

Keväällä

Äiti puskassa


Melkein valmista.

Perjantaina siivosin Ihmeen kanssa. Ja illalla kun tyttö kävi nukkumaan leivoin mustikkapiirakan. Viideltä lauantai aamuna tajusin että piirakka oli unohtunut pöydälle, voi pa... Noh ei auttanut muu kuin leipoa aamulla äkkiä uusi ja viskata tuo ensimmäinen roskiin.


Lauantaina saatiin isäni kylään ja mummoni. Tosin he viipyivät vain tunnin, eivätkä piru vie edes maistaneet piirakkaa. Tyttö vierasti kovasti, eikä ihme kun ovat tavanneet vain kolme kertaa.

Sunnuntaina käytiin parilla kirpparilla. Mies löysi läjän leffoja, minä vähän vaatetta tytölle ja kuorma-auton pihaleikkeihin. Illalla sain houkuteltua miehen kanssani sohvalle ja katsottiin yhdessä leffa ja syötiin pitsaa. 


Olen luvannut kirjoittaa uhmasta. Tällä hetkellä tilanne on aika rauhallinen :D Taisi nuo pahimmat kiukut johtua flunssasta. Ihme on kyllä todella tempperamenttinen tyttö jo ilman uhmaakin, mutta noin viikon ajan meillä oli sellainen pikku pyörremyrsy että huh hu. Missään ei olut hyvä eikä mitenkään päin. Ennen reippaasti syövä tyttö kieltäytyi kokonaan syömästä, huusi vain pöydässä. Ennen tyytyväisenä ilman itkuja nukkumaan mennyt tyttö rimpuili vastaan ja huusi vaan pois poi pois, kun mentiin makkariin. Mikään leikki ei sujunut, pukeminen oli tyhmää. Mutta nyt kun tyttö on taas terve, hommat toimii. Me nukahdetaan taas poski poskea vasten tyytyväisenä ja tyttö syö mielellään. On todella ihanaa kun tyttö yleensä syö erittäin hyvin, paitsi aamu ja iltapuuroa. Onko kellään vinkkejä iltapaloista 1veelle?? Aamupuuro on vaihtunut jugurttiin, leipää ja hedelmiin, kun puuro ei maistu. Nyt myös iltapuuro on jäämässä pois, mutten oikeen keksi hyviä iltapaloja. Mä en todellakaan pakota syömään puuroa. Se on mustakin pahaa, enkä ole syönyt lapsenakaan puuroa eikä ole mieskään. En muutenkaan voi sietää ruuan tuputtajia. Lapsi syö kun on nälkä. 

Kun lapselle annetaan mahdollisuus ruokailla itselleen sopivalla aikataululla ja itselleen sopivissa annoksissa, se myös opettaa häntä tunnistamaan ja arvostaman oman kehonsa viestejä nälästä ja kylläisyyden tunteesta ja tukee tätä kautta myös hänen mahdollisuuksiaan kehittää luontaiset mekanismit terveeseen painonhallintaan.

Noniin, eksyin aiheesta. Eli uhma. Uhmaa on mutta asenteeni uhmaa kohtaan on tällä hetkellä, antaa tulla vaan, jotta saat käytyä tämän pakollisen vaiheen läpi. Eniten uhmaa esiintyy tilanteissa joissa emme ymmärrä mitä tyttö tarkoittaa. Kun kaikkea ei osaa vielä kertoa niin hermot menee kun ei tule ymmärretyksi. Myös ulos pukeminen on välillä ärsyttävää tai sisälle tulo. Ja tietysti uhmaa aiheuttaa kun ei saa jotain mitä haluaa. Tyttö kiukkuu tällä hetkellä eniten isille ja mummille.  Päivät kahdestaan sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toki minullekin kiukutellaan, mutta vähemmän. Välillä tulee kunnon raivareita ja huudetaan selkä kaarella eikä mikään onnistu. Halutaan keinua, ei halutakaan, halutaan leipää, ei hemmetti, mitä sä äiti sitä leipää tuot.. Parhaitenhan tuo arki sujuu kun paljon leikitään ja touhutaan yhdessä ja ulkoillaan paljon. Toisinaan  jos äiti koittaa tehdä jotain omia juttuja menee hermot. Ja kun äidin silmä välttää levitellään kaikki, pengotaan paikat ym. Lauantaina neiti mm. sai käsiinsä pippuri purkit ja kaatoi kaikki lattialle, ehti hän vielä hyppiä siinä päällä ja taputella pippurit käsiin. Ai miten mukavaa. Viime aikoina affekti krampppejakaan ei ole esiintynyt ja hyvä niin. Palaan aiheeseen taas jossain vaiheessa. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti